1. touko, 2022

Pääluottamusmies Aapo Niemi: Vappupuhe Suoramalla 1.5.22

Oikein hyvää vappua rakkaat toverit. On suuri kunnia olla täällä puhumassa teille. Olen Aapo Niemi Tampereen Vehmaisista, olen Sahalahden Saarioisilla pääluottamusmiehenä ja Pirkanmaan vasemmiston varapuheenjohtaja sekä Vasemmistoliiton puoluevaltuuston jäsen.

Elämme erittäin ikäviä aikoja. Juuri kun olemme alkaneet oppimaan elämään koronan kanssa, Euroopassa soditaan.

Olin aamulla puhumassa Pälkäneellä punaisten haudalla ja tutustuin puhetta kirjoittaessani pälkäneläisten punaisten kohtaloon. Oli todella pysäyttävää huomata, että 149 kuolleesta pälkäneläisestä ainoastaan 17 kaatui sodassa. 57 kuoli vankileirillä, 41 teloitettiin ja 34 katosi ja heitäkin suurin osa todennäköisesti teloitettiin. On pysäyttävää ajatella sitä, kun seuraa tämän hetken tapahtumia Ukrainassa. Vaikka olemme monissa asioissa ihmiskuntana edistyneet, niin ihmiset pystyvät edelleen sanoin kuvaamattomiin julmuuksiin.

Kunnia aatteen ja vakaumuksen puolesta kaatuneiden muistoille myös täällä Kangasalla. Ja rauha myös Ukrainassa käytävän sodan uhreille.

Kun hoitajat aloittivat perustellun ja laillisen lakkonsa, vertasi HUS:n ylilääkäri Markku Mäkijärvi tilannetta Ukrainassa käytävään sotaan. Vaikka Mäkijärvi vertausta myöhemmin pahoitteli, ei kyseessä ollut vahinko, vaan kommentti toi esiin hyvin yhden suurimmista ongelmista niin hoitoalalla kuin työelämässä laajemmin, ymmärtämättömän ja ylimielisen johtamisen. Tämä sotatila on jatkunut jo yli vuosikymmenen ja jos emme tähän viimeistään nyt herää, niin tämä sotatilanne romahduttaa terveydenhuollon lopullisesti.

Siitä ei ole kuin vaivaiset kaksi vuotta, kun korona iski Suomeen ja hoitajia ja muita julkisen sektorin työntekijöitä ylistettiin arjen sankareina, jotka eivät voineet jäädä etätöihin vaan etulinjassa taistelivat pandemiaa vastaan. Erilaisia maamerkkejä ja taloja valaistiin, sen sijaan rahallisesti muistettiin huomattavasti vähemmän.

Hoitajapulasta on puhuttu vuosia ja vuosia. Suurimpia syitä ovat työn vaativuuteen nähden liian pieni palkka, liian alhaiset henkilöresurssit, heikot työolot, kuormittavat työajat ja kuten ylilääkäri Mäkijärvi hyvin todistaa, usein huono ja ymmärtämätön johtaminen.

Sen sijaan, että keskityttäisiin näihin ongelmiin, ratkaisuja etsitään heikentämällä kelpoisuusvaatimuksia ja hamstraamalla hoiva-avustajia ulkomailta, kuten Tampereen ja Turun kaupungit Filippiineiltä. Tällaiset ratkaisut ovat äärimmäisen ongelmallisia monellakin tapaa. Ensinnäkin alennetaan meillä osaajien kelpoisuusvaatimuksia ja ammattitaitoa, ja toisaalla edistetään entisestään aivovuotoa maista, joissa on huomattavasti suurempi tarve koulutetulle työvoimalle, samalla kun meillä on yli 70 000 hoitoalan ammattilaista vaihtanut alaa.

Hoitajapulaa ei myöskään poisteta pakkolailla, joka estää lailliset työtaistelutoimet. On pöyristyttävää, että jo nyt toteutuneiden lakkojen aikana suojelutöissä oli paikka paikoin enemmän työntekijöitä kuin normaaliaikana. On myös järkyttävää, että hoitajalakkoa murrettiin pakkolailla vedoten löyhästi potilasturvallisuuteen. Tehyn tietojen mukaan potilasturvallisuus vaarantui lakkojen jälkeen yli 1200 kertaa alle viikon aikana. Ylivoimaisesti suurimpana syynä on liian alhainen määrä hoitajia. Missä kohtaa tässä on se kuuluisa työnantajan vastuu? Näissä työtaisteluissa ei ole kyse vain tästä päivästä vaan koko alan ja meidän kaikkien tulevaisuuden turvasta. Siihen pitää herätä viimeistään nyt!

Vaikka julkinen keskustelu keskittyy korostuneesti hoitajiin, ovat työehtosopimukset katkolla myös muilla tärkeillä yhteiskunnallisilla toimijoilla, kuten sosiaalialalla, kouluissa, päiväkodeissa, jne. Kaikki kriittisiä yhteiskunnan toimivuudelle. Elintärkeä sosiaalipuoli jää usein keskusteluissa sivuosaan, kuten jäi myös sote-vaaleissa, vaikka alan arvo on yhteiskunnalle kiistaton. He pitävät huolta avuntarvitsijoista. Ilman heidän korvaamatonta panostaan emme pärjäisi.

Myös he ansaitsevat teollisuutta korkeammat palkankorotukset. Minulla ei ole yhtään kateutta heidän palkankorotus tavoitteita kohtaan. Julkinen sektori on tämän yhteiskunnan selkäranka ja siihen voin tukeutua, kun minulla tai läheisilläni on avun tarve suurin. He ovat hyvinvointi yhteiskunnan perusta ja minä maksan ilomielin lisää veroja, jotta nämä raudanlujat ammattilaiset saavat ansaitsemansa palkan ja työolot.

Nyt kun tuota kateus -aihetta sivuttiin, niin mennään paperityöntekijöiden lakkoon.

UPM:n Jussi Pesonen ja Nalle Wahlroos käyttivät 112 päivää ja 300 miljoonaa euroa osakkeen omistajien rahoja ideologiseen sotaansa ay-liikettä ja omia työntekijöitään vastaan. Tasan ja ainoastaan tästä oli kyse. UPM teki niin kovaa tulosta, että toimitusjohtaja Pesonen sai miljoonabonukset. Tässä oli kyse ainoastaan kahden eläkkeen kynnyksellä olevan katkeroituneen miehen viimeisestä ideologisestä taistosta. Ei ole miljonääreillä helppoa.

Kallis lakko oli myös paperiliitolle ja ay-liikkeelle. Se maksoi noin 20 m€, mutta tämä toiminta kuuluu ay-liikkeen ytimeen. UPM:n lakko on malli mitä työnantajapuoli ja oikeisto aidosti tarkoittavat paikallisella sopimisella. On totta, että suuri osa työnantajista osaa sopia yhdessä ay-liikkeen ja henkilönedustajien kanssa reilusti asioista, kuten Stora-Enso ja Metsä Group tekivät. Sitten on UPM:n kaltaisia diktaattorimaisesti johdettuja yrityksiä, jotka ovat valmiita maksamaan sen 300 m€ työehtojen heikentämisestä ja työntekijöiden kurittamisesta. Tämän vuoksi Suomen työmarkkinoilla on niin vaikea asioista sopia. Myöskään paperiliittolaisille ei tarvitse olla kateellinen. He taistelivat myös muiden työntekijöiden puolesta, kun eivät taipuneet palkattomaan työajan pidennykseen.

Vuoden päästä käydään jälleen eduskuntavaalit. Tällä hetkellä meillä on lähihistorian vasemmistolaisin hallitus, joka onkin tehnyt erinomaista työtä äärimmäisen vaikeissa poikkeusoloissa. Hallitus on saanut aikaan oppivelvollisuuden pidentämisen ja maksuttoman toisen asteen, sote-uudistuksen, aktiivimallin purun, vanhempainvapaan uudistuksen, jne.

Toki huonojakin päätöksiä on tehty, kuten eläkeputken purku ja ansiosidonnaisen euroistaminen. Näistä päätöksistä huolimatta on tärkeää muistaa, että tämä hallitus on tehnyt paljon eriarvoistamiskehityksen pysäyttämiseksi.

Nyt olemme menossa poikkeusoloissa kohti eduskuntavaaleja ja tämä näkyy etenkin bensa-asemilla. Ja kyllä se omaakin rahapussia älyttömän kovaa kirpaisee. Tässä tilanteessa on kuitenkin hyvä muistaa, että bensapumpulla on kivempi käydä, kun työehdot, palkkaus ja työelämän säännöt ovat edes jotenkin säädyllisellä tasolla, eikä kikyillä pilattu.

Lopuksi haluan puhua hieman solidaarisuudesta.

Osallistuin kuukausi sitten hoitajien mielenosoitukseen. Puin ylleni SEL:n lakkoliivin ja halusin tulla osoittamaan heille solidaarisuutta. Heti ensimmäinen henkilö, jonka kanssa juttelin, hieman ihmetteli miksi minä selliläisenä siellä olin, kysyen onko kotona hoitaja, jonka puolesta olen paikalla. Totta onkin, että vaimoni on hoitaja, mutta en minä siellä sen takia ollut, vaan osoittamassa ihan pyyteetöntä tukea heidän taistolleen. Vaikka kyseessä oli vain yksittäinen kommentti, niin se jäi minua vaivaamaan. Onko ay-liikkeen sisäinen solidaarisuus katoamassa?

Se ei sinällään olisi ihme, sillä kyllä niin lujaa oikeisto ja media yrittävät lyödä kiilaa ay-liikkeen sisälle, eikä ay-liikettä muutenkaan julkisuudessa kovin reilusti kohdella. Vuosi sitten keväällä raidetyöläisten lakon aikana Hesari pääkirjoituksessaan syyllisti lakkolaisia oikein kunnolla koronan varjolla, viitsimättä mainita lakon taustoja, eli sitä että työnantaja keskeytti neuvottelut äkisti ja pyrki lisäämään työaikaa 200 tuntia vuodessa ilman korvausta.

Samaa oli luvassa tänä keväänä, kun samainen aviisi suuren ääneen ilmoitti pääkirjoituksessaan, että nyt ei ole oikea aika lakkoilla. Kyseissä kirjoituksessa tuli kyllä ilmi mitä mittavia heikennyksiä UPM:n johto vaati ja mitä myönnytyksiä Paperiliitto oli jo antanut, mutta sekään ei aiheuttanut mitään kritiikkiä työnantajan vaatimuksia kohtaan. Hesarille kompromissi on selkeästi sellainen, jossa työnantaja sanelee miten mennään ja työntekijät saavat tyytyä siihen. On käsittämätöntä vaikkei yllättävää, että media käsittelee edelleen silkkihansikkain UPM:n johtoa vaikka tappiot olivat noin suuret. Jokainen voi miettiä millaiset otsikot olisivat, jos lakko olisi johtunut työntekijöiden vaateista! Ja sitten ihmiset puhuvat vielä vihervassarimediasta. Naurattaisi jos ei itkettäisi.

Minä usein mietin, miltä itseltä mahtaisi tuntua UPM:n työntekijänä, kun työnantaja maksaa mieluummin 300 m€ vain siksi, että saisi maksaa minulle hieman vähemmän palkkaa. Tai että kunta-alan työnantajat haluavat säätää pakkolait ja hakea halpatyövoimaa rajojen ulkopuolelta, kuin parantaa palkkausta ja työoloja. Tämä on helvetin surullista. Etenkin tämän vuoksi me tarvitsemme yhtenäistä ja solidaarista ay-liikettä ja yleisemminkin vasemmistolaista aatetta.

Muutama viikko sitten vanhempi tyttäreni kysyi: “Isi miks sä puhut niin usein solidaarisuudesta?”

Alkoi hymyilyttää. En ainakaan tiedostanut puhuvani kotona poikkeuksellisen paljon solidaarisuudesta. Kerroin sitten mitä solidaarisuus itselle merkitsee. Se tarkoittaa yhteisöllisyyttä, yhteistyötä ja pyyteetöntä apua ja tukea, niille ketkä sitä tarvitsevat. Kerroin esimerkin, että jos vaikka opettaja teidän mielestä kohtuuttomasti komentaa jonkun oppilaan nurkkaan seisomaan, niin te voitte solidaarisuudesta mennä hänen tuekseen sinne nurkkaan. Ainakaan vielä ei ole tällaisesta Wilma-viestiä tullut. Nyt kun olen asiaa syvällisemmin pohtinut, solidaarisuus on minulle lähimmäisen rakkauden muoto. Auttaa ja tukea toisia, ilman vaadetta vastapalvelukseen, olemista heikomman puolella. Välillä myös vahvemman, sillä myös vahva tarvitsee tukea ja solidaarisuutta.

Olemme jatkuvassa murroksessa ja tässä murroksessa on huutava tarve sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle, solidaarisuudelle ja vahvalle yhtenäiselle vasemmistolaiselle aatteelle, oli se puoluekirja sitten mikä hyvänsä.

Kun ajat ja äänenpainot ovat kovia, usein niiden keskellä kaivataan vahvoja johtajia ja kovia arvoja. Itse kuitenkin uskon vahvasti siihen, että kovat ajat eivät vaadi kovia vaan nimenomaan pehmeitä arvoja. Nämä ajat vaativat heikommista huolta pitämistä, solidaarisuutta ja lähimmäisen rakkautta. Leikkauksilla vähävaraisilta ei lisätä hyvinvointia ja aseilla ei saada kestävää rauhaa. Tämän maan hyvinvointi on rakennettu nimenomaan vasemmistolaisella aatteella ja sillä se hyvinvointi turvataan myös jatkossa.

Oikein hyvää ja rauhaisaa vappua! Rakkautta, rauhaa ja solidaarisuutta hyvät toverit.