vas-kangasala.fi

Perinteet ja Arvot

Kangasalan vaalitulos on kautta aikain noudattanut varsin hyvin valtakunnallisia trendejä. Niinpä Kangasalle muodostunut kok+ps+kd –enemmistö ennakoi mitä valtakunnassa tulee Sanna Marinin hallinnon jälkeen. Jos ja kun sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus toteutuu, ensimmäinen mittari on 2022 maakuntavaalit. Nykyisille hallituspuolueille ei voi kuntavaalituloksen ja gallupien perusteella ennakoida menestystä. Kesäkuun kuntavaalien äänestysprosentti 55,1 oli matalin vuoden 1945 jälkeen (Tilastokeskus 22.6.2021). Pidän ihmeenä, jos maakuntavaaleissa ylitetään 50%. Koska sote merkitsee kokonaisveroasteen nousua, kokoomuslaiset käyvät äänestämässä verotuksen kiristymistä vastaan ja perussuomalaiset vastustamassa Marinin hallitusta. Kun nämä puolueet sitten ”korjaavat” sotea, kuten Petteri Orpo on luvannut, jälki voi olla pahaa.

On hyvin vaikea kuvitella, että vasemmistopuolueet saisivat takaisin työväestön menetetyn luottamuksen. Kummassakaan puolueessa ei ole siihen halua eikä kykyä. EU-komissiolta tulee liukuhihnalla vaatimuksia vallan ja rahan luovuttamisesta pois Suomesta ja Marinin hallitus hyväksyy kaiken. Sote aiotaan viedä päätökseen, vaikka vain 20% suomalaisista kannattaa maakuntaveroa ja 60% pitää uusia maakuntia tarpeettomina (IL 7.6.21, Yle 19.7.21).

JORMA MÄNTYLÄ
Kaupunginvaltuutettu (vas)

Elina Salmi haluaa kulttuurialan osaamista Kangasalle

Elina Salmi.

Kangasalan kuntavaaleissa vasemmiston yllättäjä oli 33-vuotias kulttuurialan freelancer ja kulttuurihyvinvoinnin asiantuntija Elina Salmi. Hän sai ensi yrittämällä 110 ääntä ja pääsi ensimmäiseksi varavaltuutetuksi.
- Kangasalla kaivataan kulttuurialan osaamista ja näkemystä yhdenvertaisuuden huomioimisesta kaikessa päätöksenteossa, Salmi sanoo.

Elina Salmi on artivisti ja yhteisötaiteilija. Hän on valmistunut teatteri-ilmaisun ohjaajaksi Centria Ammattikorkeakoulusta ja tehnyt ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiassa kulttuuriyvinvoinnin koulutuksesta. Salmi on suorittanut tanssipedagogiikan perusopinnot Teatterikorkeakoulussa ja kirjoittamisen perusopinnot Jyväskylän yliopistossa.

Perheeseen kuuluvat avopuoliso ja 18-vuotias kissaneiti.

Vaaleissa jäi puuttumaan 25 ääntä, että harmittaako? Moni meni valtuustoon alle sadalla äänellä.

- Olen positiivisesti yllättynyt ja kiitollinen äänestäjille luottamuksesta. Selkeästi valtuustoon kaivataan myös kulttuurialan osaamista ja näkemystä yhdenvertaisuuden huomioimisesta kaikessa päätöksenteossa. Ensimmäisenä varavaltuutettuna pääsen töihin ja aitiopaikalle opettelemaan kunnan päätöksentekoprosesseja. 

- En voi väittää, etteikö puolueemme alhainen tulos ja valtakunnallinen kehitys ole mielestäni huolestuttavaa. Kangasalla Vasemmiston yhden valtuustopaikan menetys 25 äänen vuoksi pienentää mahdollisuuttamme edistää hyvinvointipalveluiden saavutettavuutta, ilmaston kannalta kestävää päätöksentekoa ja yhdenvertaisen kuntapolitiikan rakentamista.
 
Mitä teet työksesi?

- Tällä hetkellä työskentelen Taiteen edistämiskeskuksen apurahalla kulttuurihyvinvointiaiheisen Baskeripäät -podcastin tuottajana. Syksyllä työskentelen esimerkiksi Tanssimania -tapahtumassa työpajaohjaajana, hyvinvointiyrittäjän media-assistenttina ja kirjoitusprojektin parissa. 

- Olen kulttuurialan freelancer ja taidealan silpputyöläinen. Olen työskennellyt taidekasvattajana ja teatteri- ja tanssipedagogina, kouluttajana sekä erilaisissa yhteisötaiteen ja esittävän taiteen projekteissa ja hankkeissa. Taidealan freelancer-kentältä puuttuvat monet työmarkkina-asemaa, työhyvinvointia ja -jaksamista tukevat rakenteet. Palkaton työ, työterveyden puuttuminen, apurahakausien vaikutus esimerkiksi työssäoloehdon tai eläkkeen kertymättömyyteen ja vaikkapa työehtosopimuksen puuttuminen ovat tyypillisiä freelancer-työn haasteita. 

Miten päädyit Kangasalle?

- Päädyin muuttamaan Kangasalle Tampereelta oikeastaan sattumalta. Syksyllä 2019 etsimme sopivaa asuntoa Tampereelta ja lähikunnista, jolloin Kangasala oli vaihtoehto muiden joukossa. Sopiva asunto löytyi Suoramalta. 

Mietteitä Kangasalan kulttuurielämästä?

- Keskeistä on, kuinka kulttuurin kokemisen ja tekemisen saavutettavuus ja saatavuus on järjestetty kunnassa eri ikä- ja kohderyhmät huomioiden. THL:n TEAviisarin mukaan Kangasalla on nimenomaan kulttuurisektorilla kaikkein eniten parannettavaa terveyden ja hyvinvoinnin edistämisaktiivisuudessa ja siihen tulee ehdottomasti lähivuosina panostaa.

- Ympäristö- ja taideohjelma Luomava Kangasala kuulostaa todella hyvältä hankkeelta. Vastaavanlainen ohjelma olisi hyvä rakentaa myös kulttuurihyvinvointisuunnitelman toimenpidesuositusten toteuttamisen ympärille. Hyviä muissa kunnissa käytössä olevia toimintamalleja ovat esimerkiksi taidekasvattajat varhaiskasvatuksessa ja koulutaiteilijat kouluissa. Kunnissa voisi myös työskennellä taidekummi tai yhteisötaiteilija osallisuuden edistäjänä hyvin monenlaisista toimeksiannoista käsin. Voisiko myös Kangasalta saada tulevaisuudessa lääkäristä tai neuvolasta kulttuurireseptin tai olisiko taiteen kokeminen sosiaalisin ja taloudellisin perustein mahdollistettu Kaikukortin avulla?

Kangasala-talo on ollut koko olemassaolon ajan riitelyn kohteena. Joka budjettivaltuustossa persut esittävät sen määrärahojen leikkaamista. Mitä mieltä Kangasala-talosta?

- Se on ehdoton kunnan vetovoimatekijä, jossa olin itsekin vieraillut useita kertoja ennen Kangasalle muuttoa. Kiinnostavat taidenäyttelyt, tapahtumat, konsertit ja elokuvat mahdollistavat monipuolista kulttuurin kokemista, luovat kulttuurista pääomaa ja tuovat matkailijoita kuntaan. Kangasala-talon vetovoimaan kannattaa ehdottomasti panostaa ja resursoida tulevinakin vuosina, sillä se hyödyttää myös keskustan yrityksiä ja lisää kunnan kiinnostavuutta.

Mihin suuntaan Kangasalaa pitäisi kehittää?

- Kohti ekologisesti kestävää, kuntalaisia päätöksentekoon osallistavaa ja hyvinvoinnin monia ulottuvuuksia ymmärtävää kuntaa. Päätöksenteon keskiössä tulee olla oman edun ajamisen sijaan yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon periaatteet. Tärkeää on tunnistaa ja purkaa pahoinvointia ylläpitäviä rakenteita ja rakentaa toimintamalleja ja palveluja ongelmia ennaltaehkäisevästi.

Haastattelu ja kuva:
JORMA MÄNTYLÄ

***

Kesävasen on Kangasalan vasemmiston verkkosivun kolmiosainen artikkelisarja. Osassa I esiteltiin Maiju Nupponen, II osassa Elina Salmi ja III osassa arvioidaan Kangasalan uusi valtuusto.

Maiju Nupponen haluaa hyvinvointia ja ongelmien ennaltaehkäisyä

Maiju Nupponen.

Kesäkuun kuntavaaleissa vasemmiston valtuustoryhmään nousi suurimmalla äänimäärällä Maiju Nupponen. Hän on 33-vuotias terveyskeskuslääkäri ja synnynnäinen kangasalalainen, joka tahtoo sosiaalista ja terveydellistä tasa-arvoa.

Maiju Nupponen asuu Kuhmalahden Nuuruslahdella. Hän on naimissa ja kahden lapsen äiti. Nuorimmainen syntyi keväällä vaalikampanjan aikana. Tohinassa jäivät vaalikoneetkin vastaamatta. Tätä haastattelua tehtäessä kesäkuun lopulla pienokainen heräsi ja vaati imetystä. Harvemmin haastatteluja on tehty vauvaa imetettäessä. Mielenkiintoinen kokemus puolin ja toisin.

Maiju Nupponen on valmistunut lääkäriksi Tampereen yliopistosta 2017, ja on tällä hetkellä äitiyslomalla Kangasalan terveyskeskuksesta. Aiemmin hän on ollut töissä Tampereen terveyskeskuksessa, Tampereen Acutassa ja Hankasalmella. Maiju on syntyjään Karin sukua, joka tunnetaan hyvin Kuhmalahdella.

Mikä sai Maiju Nupposen lähtemään vasemmiston ehdokkaaksi?

- Kangasalan terveyspalvelut vaativat lisää panostusta, jotta ihmiset saavat ajoissa hyvää hoitoa. Muutenkin haluan vaikuttaa siihen, että kaikilla olisi hyvä elää Kangasalla. Minulla on näiden asioiden edistämiseen tarvittavaa tietoa, taitoa ja hyvää tahtoa, joten lähdin ehdolle. Vasemmistoliiton tavoitteet vastaavat parhaiten omiani ja olen ollut jäsen jo vuosia, joten puoluevalintaa ei tarvinnut miettiä.

Mikä Kangasalan terveyspalveluissa on vialla?

- Työskentelyn tavat ovat osin kankeita ja tehottomia, ja terveyspalvelujen työntekijät ja johto kehittävätkin niitä jatkuvasti. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä, vaan työntekijöitä on yksinkertaisesti liian vähän, jotta kaikki kunnan asukkaat saisivat tarvitsemansa laadukkaan hoidon ajallaan. Kangasalle pitää palkata lisää hoitajia ja lääkäreitä. Vakituista työvoimaa tulee olla niin paljon, että jatkuvasta sijaisten tarpeesta päästään eroon. Se parantaa työvoiman pysyvyyttä ja siten sujuvoittaa hoitoa.

Mitä mieltä olet sotesta?

- Uudistus on välttämätön ja kiireellinen, ennen kuin koko ajan huononevat terveyskeskuspalvelut romahtavat loppujakin. Hienoa että sote-uudistus näyttäisi nyt lopulta toteutuvan. Se ei varmasti ole täydellinen, mutta ei tarvitsekaan, koska parantelua jatketaan kyllä vaikka uudistus tulee voimaan. Tärkeintä että koko sosiaali- ja terveydenhuolto on pian yhtä organisaatiota, jotta yhteistyö paranee ja kokonaisuutta voidaan järkeistää.

Sinulle tulee liikkeenluovutus, miltä tuntuu?

- Odotan sitä innolla. Kun siirrymme hyvinvointialueen työntekijöiksi, uskon että yhteistyö ja tiedonkulku esimerkiksi sairaalalääkäreiden kanssa helpottuu, ja siten oma työ on mielekkäämpää ja potilaiden hoito parempaa.

Mihin suuntaan Kangasalaa pitäisi kehittää?

- Palveluissa tulee panostaa hyvinvoinnin edistämiseen ja ongelmien ennaltaehkäisyyn. Tulee siis esimerkiksi olla riittävästi lapsiperheiden tukea (keskusteluapu, lastenhoito ja kotiapu jne), kouluterveydenhoitajia, erityisopettajia, koulunkäynnin ohjaajia, nuorisotyötä jne, niin lisätään hyvinvointia ja vältetään kaikki turhat lasten huostaanotot. Tähän tapaan tulee painottaa toimintaa kaikilla aloilla.

- Oikean suunnan löytämisessä tulee kuulla mahdollisimman laajasti Kangasalan asukkaita ja työntekijöitä aina sen mukaan keitä asia koskee. Ihmisten tilanteet ja tarpeet vaihtelevat, ja kaikille parhaat ratkaisut saadaan, kun niitä mietitään yhdessä.

Haastattelu ja kuva:
JORMA MÄNTYLÄ

***

Kesävasen on Kangasalan vasemmiston verkkosivun kolmiosainen artikkelisarja. Osassa I esitellään Maiju Nupponen, II osassa Elina Salmi ja III osassa arvioidaan Kangasalan uusi valtuusto.

Aurinkoista juhannusta

Kangasalan Vasemmistoliitto toivottaa aurinkoista juhannusta!

Meidät löytää nyt myös Instagramista:

 https://www.instagram.com/kangasalanvasemmisto/

Työväen Vappu 2021 Kangasalla

Kangasalan työväen vapputapahtuma pidettiin 1.5.2021 vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkillä. Koronarajoitusten takia pienimuotoisessa tapahtumassa oli kymmenkunta osanottajaa.

Vappupuheen piti Kangasalan Saarioisten tehtaan pääluottamusmies Aapo Niemi.

---

Rakkaat ystävät ja toverit!

Lienee turha sanoa, että elämme haastavia aikoja. Samalla kun toivumme koronasta, vasemmistohallitus ja ay-liike ovat monipäisen oikeistolaisen hyökkäyksen kohteena.

Politiikassa hyökkäystä johtavat perussuomalaiset ja kokoomus, lisäksi hallituksessa hämmentää keskusta. EK ja Suomen yrittäjät hyökkäävät omilla tahoillaan ay-liikettä vastaan ja iso osa mediaa tarjoaa heille kritiikittömän alustan.

Siitä ei ole aikaa kuin vähän reilu vuosi, kun kaikki yhdessä ylistivät hoitajia, opettajia, siivoajia, meitä elintarvikeduunareita ja kaikkia muita, jotka eivät päässeet koronaa turvaan etätöihin. Oppositio puhui kauniisti, ettei kriisillä tulla politikoimaan.

Epäilin jo viime vuoden vappupuheessani, ettemme kauniista puheista huolimatta kauaa saa nauttia rauhasta politiikassa ja työmarkkinoilla. Eipä aikaakaan, kun metsäteollisuus ilmoittikin irtautumisesta yleissitovista työehtosopimuksista ja nyt joukkoon on liittynyt entisen valtakunnansovittelijan johdolla teknologiateollisuus. Se duunarien kunnioituksesta.

Oppositio puolestaan on lähtenyt aivan omille galakseille epäjohdonmukaisuudessaan omassa politiikassaan. On todella vastuullista oppositiopolitiikkaa ja sivistysporvareita ikävä.

Hallitusta kritisoidaan koronan hoidosta.  Ja virheitä onkin toki tehty. Silti koronasta on selvitty sekä terveydellisesti, että taloudellisesti maailman parhaiden joukossa. Jos mediaa ja oppositiota seuraa, niin ei uskoisi.

Tukea on annettu samaan aikaan liikaa ja liian vähän, liian aikaisin liian myöhään, on tuettu liian vähän ja velkaannuttu liikaa, on tehty rajoituksia liian aikaisin, liian myöhään ja ne on purettu liian aikaisin ja liian myöhään. Loogisuutta on turha odottaa. Nimenomaan kunnanvaltuustot tulevat olemaan suuressa roolissa koronan jälkihoidosta. Kunnanvaltuustoissa päätetään kuinka paljon tukipalveluihin resursoidaan eli varhaiskasvatukseen, kouluihin, lastensuojeluun, mielenterveys-, päihde- ja työllisyyspalveluihin, jne. Ja vaikka oppositio kuinka huutaa, niin tulevissa kuntavaaleissa ei päätetä Suomen hallituksesta, ei EU:sta, ei polttoaineverosta, eikä maahanmuutosta. Valtuustoissa päätetään hyvin paljon koronan jälkihoidosta ja ihmisten, etenkin lasten ja nuorten, hyvinvointiin liittyvistä palveluista.

Siksi on tärkeää miettiä kesäkuussa kannattaako äänestää halpaa populismia ja todennäköisesti inhimillisen kriisiin pitkittämistä leikkauksilla vai vastuullista ja inhimillistä politiikkaa.

Politiikka sivuaa totta kai myös työmarkkinatilannetta. On mielenkiintoista huomata suurimman oppositiopuoleen perussuomalaisten korvia huumaava hiljaisuus aina silloin, kun työmarkkinoilla kuohuu. Toki aina välillä puolueen puheenjohtaja Halla-aho ilmaisee julkisesti oman vastenmielisyytensä ay-liikkeettä kohtaan, kuten nyt viimeksi OAJ:lle.

Toki persujen hiljaisuuteen on syynsä. Se johtuu eliittiä tukevasta ja duunaria sortavasta politiikasta. Vaikka persut hajosivat Sipilän hallituksen aikaan, Halla-aho oli valmis jatkamaan duunarivihamielistä politiikkaa Sipilän hallituksessa. Mikään ei ole muuttunut ja tämä on hyvä pitää mielessä tänäkin päivänä.

Halla-aho, Orpo ja Harkimo ovat sitä mieltä, että suomalainen työntekijä on liian kallis. On siis päivän selvää, ettei oppositio suomalaista duunaria arvosta. Silti moni duunari tuntuu heidän politiikkaansa kannattavan. Tätä minun on vaikea ymmärtää.

Kun Suomessa työnantajapuoli perustelee usein tehtaiden sulkemisia epävarmuudella ja työmarkkinoiden ennakoimattomuudella, kukaan ei kyseenalaista sitä ristiriitaa, että nyt työnantajaliitot vetävät vessasta alas sopimusyhteiskuntaa, minkä pohjalle meidän hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu.

Kun veturinkuljettajat lakkoilivat kuukausi sitten, Hesari tuomitsi lakon jopa pääkirjoituksessaan, viitsimättä kertoa perusteita. Eli sitä, että VR oli voittanut kilpailutuksen selkeän alimitoitetulla tarjouksella, jonka se yrittää toteuttaa leikkaamalla työehtoja ja mm. lisäämällä 200 tuntia palkatonta työhön sitoutumista vuodessa. Kukaan ei syytä työnantaja leiriä vastuuttomuudesta, kun he ilmoittavat omista sopimuskulttuuria rikkovista liikkeistään keskellä pandemian kriittisintä vaihetta. Kukaan ei puutu niihin päivän selviin valheisiin, joita työnantajaleiri levittää, väittämällä ettei työehtosopimuksista irtaantumisen taustalla ole työehtojen heikentäminen. Aina on voinut sopia työehtoja paremmin, joten mistä muusta muka olisi kyse?

Kukaan ei puutu siihen, että aina kun puhutaan työttömyysturvan uudistamisesta, tarkoitetaan työttömyysturvan heikentämistä.

No mitä sitten tapahtuisi, jos yleissitovista työehtosopimuksista luovuttaisiin?

Se tarkoittaisi hyvästejä lomarahoille, arkipyhäkorvauksille, minimipalkalle, vuorolisille, äidit ja isät eivät voisi enää huolehtia sairaasta lapsestaan palkalla kotona, jne.

Mitä sitten se paikallinen sopimisen lisääminen tarkoittaa? Jos katsastetaan vuosituhanteen vaihteen Saksaan, kun siellä alettiin lisäämään paikallista sopimista, samoin argumentein kuin nyt täällä. Sen seurauksena palkat alkoivat laahaamaan perässä, sisäinen ostovoima romahti, matalapalkkatyöt lisääntyivät ja työssäkäyvien köyhyys kasvoi räjähdysmäisesti. Pieni ryhmä hyvin toimeentulevia rikastui entisestään, kun joustamaan joutuneet matalapalkkaiset köyhtyivät.

Kun puhutaan valtioiden talouskasvusta, se ei automaattisesti tarkoita, että hyvinvointi jakautuisi kaikille. Saksassa siitä on hyötynyt jo aiemmin hyvin toimeentuleva eliitti. Kapitalismin valumateoria on todistettu vääräksi jo niin useaan otteeseen, ettei tämän pitäisi yllättää enää ketään.

Vaikka ay-liike on jälleen tiukassa paikassa, emme ole tietenkään periksi antamassa.

Meissä on edelleen voimaa, mutta jälleen me todella tarvitsemme toisiamme. Tarvitsemme toistemme tukea, tarvitsemme yhteistyötä, tarvitsemme solidaarisuutta. Minä olen saanut kunnian toimia yli kymmenen vuotta ay-aktiivina eriluottamustoimissa. Olen tavannut toinen toistaan hienompia ihmisiä ja omistautuneempia aktiiveja ympäri Suomen. Montaa heistä saan kutsua rakkaiksi ystäviksi. Minä laitan luottamuksen jäsenistön aktivoimiseen ja etenkin meihin ruohonjuuriaktiiveihin, jotka teemme työtä itseä säästämättä ja tunteja laskematta, yhteisten asioiden eteen.

Juuri nyt me tarvitsemme kaikilta yhteistyötä ja solidaarisuutta. Meillä ei ole nyt varaa kiistellä keskenämme, osa-aikaiset ja kokoaikaiset, määräaikaiset ja vakituiset. Hoitajat, opettajat, siivoojat, teollisuusduunarit ja työnjohtajat, työttömät ja työssäkäyvät, me kaikki tarvitsemme toistemme tukea. Minä tarvitsen tukea, sinun tukeasi. Yhdessä, toinen toistamme tukien, toisistamme välittäen ja huolehtien, yhdessä toinen toistemme puolesta töitä tehden.

Yhdessä, yhdessä me olemme eniten! Hyvää vappua kaikille!

Aapo Niemi
Kangasala 1.5.2021

Itsenäisyyspäivä 2020

Perinteisessä itsenäisyyspäivän tapahtumassa punaisten muistomerkillä Kangasalan Läntisellä hautausmaalla 6.12. puheen piti Mirva Kallio ja seppeleen laski Pertti Salo.

      ***

Hyvät kuulijat,

Itsenäisyyspäivää odottaen luin muistini virkistämiseksi hiljattain, niin sisällissodan kuin talvisodan ja jatkosodan historiikkeja. Mieleeni näistä jäi päällimmäisenä erään vangiksi jääneen neuvostosotilaan toteamus, että häntä oli huijattu, koska nyt hän huomasi, ettei tullutkaan pelastamaan sorrettua suomalaista talonpoikaa, vaan tavallisella talonpojalla olikin paremmat vaatteet, kuin korkea-arvoisilla neuvostovirkailijoilla. 

- Vaatetuksen tai tarinan paikkaansa pitävyyttä en osaa arvioida, mutta se sai minut ajattelemaan Suomen yhteiskuntaa silloin, nyt ja sisällissodan aikoina. Myös kysymykset miksi Suomi on nykyään maailman onnellisin kansa ja mihin se perustuu, ovat minulle mielenkiintoisia.

Sisällissodan aikaan yhteiskuntamme oli kahtiajakautunut varsinkin torpparikysymyksen tiimoilta. Torpparien elintaso oli parantunut yleisen elintason noustua lähes läpi koko 1800-luvun ja omistusoikeutta ei oikeiston piireissä pidetty tarpeellisena jakaa torpparien kanssa. Vasemmiston esiintuomat ongelmat eivät saaneet vastakaikua tai ymmärrystä omistajaluokassa. Tästä vastakkainasettelusta seurasi yksi Euroopan verisimmistä sisällissodista. Vaikka yleisen elintason noustua ja itsenäisyyden saavuttamisen jälkeen, sen olisi ainakin paperilla pitänyt olla onnellisen kansakunnan rakentamisen aikaa. Espanjassa asuessani totesin usein, että vain Suomi ja Espanja pystyivät vihanpidossaan tappamaan saman määrän omia kansalaisiaan - meillä se otti muutaman kuukauden ja heillä muutaman vuoden, koska manana kulttuuri vei suurimman kiireen tappamiselta.

Missä Espanjassa haavat olivat selkeästi nähtävissä vielä 1990-luvulla, niin Suomi yhdistyi talvi- ja jatkosodan aikana yhteistä vihollista vastaan. Tällöin luotiin yhteishenki ja tulevan hyvinvointiyhteiskunnan perusta. Toisen maailmansodan jälkeen osasimme arvostaa rauhaa ja yhteistä hyvää. Suomi kehittyi taloudellisesti, kun tulojen tasaaminen, skandinaaviseen malliin, nähtiin hyveenä, josta kaikki hyötyivät.

Mitä näillä asioilla on tekemistä nykypäivän kanssa? Itse asiassa on monia yhtäläisyyksiä, joista haluaisin korostaa muutamia.

Kansantaloustieteet, tieteinä - ei poliittisena vallankäytön välineenä, ovat osoittaneet kerta toisensa jälkeen, että tuloerojen kasvu estää kansantalouden kasvua.

Leipäjonot, köyhyys, eriarvoisuus ja syrjäytyminen Suomessa eivät lupaa hyvää kenellekään.  1990-luvun lama antoi luvan ja mahdollisuuden jatkuvaan säästökuriin Suomessa. Se mihin oli vielä varaa 1980-luvulla, ei ole enää mahdollista, osittain hyvinkin rikkaassa lasi palatsien Suomessa. Telkkarista katsotaan kuinka rikkaat vs köyhät vaihtavat viikoksi asuntojaan ja puolin ja toisin päivittelevät viikkorahaansa. Nykyään kansakunnan tilaa määrittää hyvin pitkälle pörssikurssit ja keskustelu siitä, kuinka mihinkään ei ole varaa, kun voittoja ja isoja palkkioita on joillakin oltava. Ei siis ole ihme, että jo 1990-luvun vastakkainasettelu on pikkuhiljaa johtanut Perussuomalaisten jytkyihin ja populismin nousuun myös Suomessa. Henkilökohtaisesti näin laman sivutuotteena skinheadkulttuurin nousun ja ihailun eräällä pienellä paikkakunnalla Suomessa. Tätä ilmiötä ja sen seuraamuksia on tutkittu esim. Britanniassa Thatcherismin jälkeen. Karu totuus on, että tutkimukset osoittavat, että nykyään Britanniassa on jo kolmannen sukupolven köyhyyttä, kun yhteiskunnan tukiverkostot murentuivat 1980-luvulla. Suomessa eletään aikaa, jolloin kolmatta sukupolvea ollaan synnyttämässä. Rautateiden yksityistämiseen pyrkiminen, ympäristötuhot kaivoksilla ja taksiliikenteen kaaos ovat vain osa tätä ilmiötä.  Voittojen saavuttaminen ’hinnalla millä hyvänsä’ on ajanut niin työntekijän, kun osan yrittäjistäkin ahdinkoon. Korkean verotuksen moraaliset perusteet ovat hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon tarvittavien varojen keruuta. Nyt näyttää siltä, että niin suomalainen työntekijä, kuin pienyrittäjäkin maksaa jonkun kallista lasi palatsia jossakin kaukana. Mikään ei enää saisi maksaa mitään. Systeemin nimi on kilpailuttaa, aka puristaa voitot pörssiyhtiöistä alaspäin kaikissa portaissa – viimeisinä maksajina ovat niin pienyrittäjät kuin ennen kaikkea heidän työntekijänsä. Tämä tilanne pakottaa myös surkeaan työnlaatuun ja mahdollisesti huijaamaan, jotta tulosta syntyy ja voittoja tulee. Ikävä kyllä, voi taas koittaa aika, jolloin suomalaiset ja muutkin nujakoivat keskenään - niin kuin taksikuskit taksitolpilla nykypäivänä. Nyt on ahneuden aika ja se on systemaattista. Sen verran kapitalisti olen, että ymmärrän myös tuloksen arvon, mutta hyvää tulosta saa vain hyvällä työllä. Köyhdyttämällä koulutusta, hyvinvointia ja henkistä pääomaa ei luoda kuin tulevaisuuden murheita. Henkilökohtaisesti arvostin sujuvaa kyytiä taksissa - josta kyydittävä maksaa oikeudenmukaisen hinnan ja kuski vie osaavasti perille ja saa osaamisestaan palkkansa.

Kunnioitan syvästi ihmisiä, jotka ovat antaneet henkensä oikeudenmukaisemman maailman puolesta ja toivon, että heidän muistoaan kunnioitetaan siten, että voimme rauhassa rakentaa tulevaisuutta.

Mirva Kallio 6.12.20

Vasemmistoliiton valtuutettu vaihtui

Mikko Hakala

Kangasalan kaupunginvaltuutettu Ranja Aukee pyysi eroa luottamustehtävistään 1.12.20 alkaen. Kaupunginvaltuusto totesi 9.11., että hänen tilalleen valtuutetuksi tulee Vasemmistoliiton ensimmäinen varavaltuutettu Mikko Hakala.

Sosiaali- ja terveyslautakuntaan valittiin Aukeen tilalle Mikko Hakala ja tarkastuslautakunnan varajäseneksi Harri Jouhki.

Vasemmiston valtuustoryhmään kuuluvat valtuustokauden loppuun Mikko Hakala, Harri Jouhki ja Jorma Mäntylä.

Ranja Aukee, 75, on ollut sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen sekä tarkastuslautakunnan varajäsen ja Pirkanmaan maakuntavaltuutettu. Kangasalan Vasemmistoliitto teki 5.11. esityksen uusista luottamushenkilöistä.

Vasemmiston Vappu 2020

Kangasalan Vappu 2009.

Kangasalan vasemmisto järjesti kaksi vapputapahtumaa 2020.
Koronan takia yli 10 hengen kokoontumiset oli kielletty. Perinteistä vappumarssia ja Suoraman työväentalon juhlaa ei siksi ollut.

Linkkejä vapputapahtumiin:

• Kävimme muistamassa 1918 kaatuneita punaisten muistomerkillä 1.5.
  
  
• Valtuustoryhmän puheenjohtaja Jorma Mäntylän vappupuhe, youtube.
  - Jorma Mäntylän vappupuhe, tekstiversio
  
  
• Vasemmistoliiton vapputapahtumia Pirkanmaalla. Vasen Kaista -verkkolehti
  
  

Li Andersson kävi kylässä

Marjatta Stenius-Kaukonen ja Li Andersson Luopioisissa.

Opetusministeri Li Andersson oli lauantaina maakuntamatkalla Pirkanmaalla. Luopioisissa sali täyttyi, kun ihmiset halusivat tietoa koulujen lakkautuksista ja oppivelvollisuusajan pidentämisestä.
- Kuntien uudet tehtävät katetaan valtionosuuksin, sillä uudistuksilla pitää olla rahoitus, Li Andersson linjasi.

Luopioisten Mikkolan navetan taidetilassa olivat tuolit loppua kesken 22.2., kun Li Andersson oli kuulemassa kansalaismielipiteitä ex-kansanedustaja Marjatta Stenius-Kaukosen puheenjohtamassa keskustelutilaisuudessa. Paikalla oli väkeä myös Kangasalta, missä kaupungin kokoomusjohto on käynnistänyt lähikoulujen teurastusohjelman.

- Peruskoulujärjestelmä luotiin koko maan kattavaksi. Lähikouluja piti olla kaikkialla. Nyt ikäluokat pienenevät syntyvyyden laskiessa ja väki muuttaa kaupunkeihin. Miten käy alueellisen tasa-arvon? Erityisen ongelmallista on toisen asteen koulutuksen turvaaminen koko maassa, Andersson asetti kysymyksen.

- Samaan aikaan työelämän osaamisvaatimukset nousevat. Pitää ymmärtää globaaleja syy-seuraussuhteita. Valitettavasti koulutustason nousu loppui 1970-luvun alun ikäluokkiin. Ikäluokasta 15% jää nyt vaille toisen asteen koulutusta. Vain perusasteen suorittaneiden työllistyminen on huonontunut. Suhtautuminen oppimiseen on muuttunut. Erityisesti työväenluokassa on hämärtynyt koulutuksen merkitys sosiaaliselle nousulle. Vanhempien koulutustausta ja luokkaerot vaikuttavat koulutukseen. Suomalaisten koulutustasoa on nostettava. Perusopetuksen on oltava kunnossa, jotta toisen asteen ja korkea-asteen koulutus mahdollistuvat. Tarvitsemme sivistystyötä enemmän kuin koskaan.

- Oppivelvollisuuden laajentaminen tähtää tähän. Kaikkien tulisi suorittaa vähintään toinen aste, eikä koulujen kesken jättämisiä saisi olla, Andersson päätti avauspuheensa.

Yleisöpuheenvuoroissa kysyttiin miten kunnat pystyvät kustantamaan oppivelvollisuuden laajentamisen, kun valtiovalta on vuosia leikannut kuntien valtionapuja.

- Kuntien uudet tehtävät katetaan valtionosuuksin, sillä uudistuksilla pitää olla rahoitus. Tulossa on koulutuspoliittinen selonteko, jossa arvioidaan sosiaalista ja alueellista väestökehitystä, Andersson vastasi.

Kysyttiin voiko oppivelvollisuuden laajentaminen toteutua täysimääräisesti, koska yli 18-vuotiaita ei voi pakottaa kouluun.

- Oppivelvollisuutta ei voi pidentää yli 18 vuoden, mutta koulutuksen maksuttomuus voi jatkua sen yli. Ei ehkä päästä täydellisyyteen, mutta koulunsa keskeyttäneiden osuus laskee. Nyt 300 000 aikuista on perusasteen varassa. Tekninen kehitys muuttaa työnkuvia. Siksi on voitava työn ohessa täydentää opintojaan. Vapaa sivistystyö voisi olla mahdollisuus.

Oppimisvaikeudet herättivät myös kysymyksiä. Ammatillisessa koulutuksessa 20% opiskelijoista on erityisen tuen tarpeessa. Poikien syrjäytyminen koulussa tuottaa aikuisia yksinäisiä syrjäytyneitä miehiä. Li Andersson vastasi, että Juha Sipilän hallituksen lähes 250 miljoonan euron leikkaukset toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta on laitettu jäihin.

Teksti ja kuvat:
JORMA MÄNTYLÄ

Vasemmiston itsenäisyyspäivän tapahtuma 2019

Kangasalan Vasemmistoliitto järjesti perinteisen itsenäisyyspäivän tapahtuman punaisten muistomerkillä Kangasalan Läntisellä hautausmaalla 6.12. Puheen piti Pertti Salo ja seppeleen laski Timo Rautanen.

   ***    ***

Puhe 6.12.2019 10.00. Kangasalan punaisten 1918 muistomerkillä

Hyvät ystävät, toverit.
Suomi ei ole valmis. Rikkaat läheltä ja kaukaa mellastavat tämän maan ihmisten kustannuksella. Lakot ja kamppailut toimeentulosta, oikeudenmukaisuudesta, demokratiasta sävyttävät loppuvuotta 2019 ja ensi vuodesta uhkaa tulla taistelujen vuosi.

Vaikka 101 vuotta on kulunut työväenjärjestöjen, punakaartin ja kansanvallan voimien tappiosta sisällissodassa, kansan kapinan jälkeen ei kaikkia Suomen kansanvaltuuskunnan perustuslakiluonnoksen tavoitteita ole vieläkään toteutettu.

Demokratiaa lisäävät uudistukset on tehty vaillinaisesti, kuten kansan aloiteoikeus ja suoran demokratian muodot. Lääkärille ei pääse ilmaiseksi, kuten 1918 (jo 1900) työväenjärjestöt esittivät, puhumattakaan tasa-arvon toteutumisesta.

Työväenliike ei kuollut 1918. Historia kuitenkin osoittaa, että on toimittava, työväen etujen puolesta. Nyrkkiä ei siis kannata puristella taskussa, siellä se hikoaa, vaan toimia, osoittaa olevansa mukana vähävaraisten ja työväen etujen mukaisessa toiminnassa. Paljon puhuttu talvisodan henki on juuri yhteinen ponnistus työväen sopimusoikeuden, parempien työehtojen puolesta ja tes-shoppailun torjumiseksi. Myös tässä mielessä talvisodassa 80 vuotta sitten annetut uhrit eivät saa olla turhia. Me kunnioitamme veteraaneja, taistelijoita ja muistamme heitä sekä uhreja.

Olemme kokoontuneet tänne Läntiselle hautausmaalle Punaisten ja kansanvallan muistomerkille. Haluan lukea runon Kangasalan Punakaartin, Punaisten muistokirjassa olleen runon:

 Hyvät ystävät, toverit taistelijat
surun sortamat miehet, naiset
yhä itkevät sulhot, morsiammet
yhä vuottavat pienokaiset

Tänä päivänä teimmepä kalmiston
tämän yhteisen toivioretken
ja vietämme haudoilla sankarien
pyhän hiljaisen hartaushetken

Näin me tunnemme: muistojen kätköistä taas
kuva kauhea hiipivi esiin –
Näky tuo, miten urhomme teilattiin
tahi pantiin vankikoppeihin

Näky tuo, miten lapsemme vaikersivat
Isät vietiin pois ammuttaviksi
Miten äidit ja morsiot raahattiin tämän
tämän urotyön katselijaksi

Näky tuo, miten taistomme
tappio toi tuhatkertaiset vainot ja vaivat
Miten ”valkoiset” voittajat ylpeillen
tuhotöistänsä kerskua saivat

Näky kertoo tuo: voitolla vääryyden
saimme antaa ne kallihit lunnaat
vie viestin se aikoihin kaukaisiin
sadat uhrien kalmistokunnaat

Uusi ihmispolvi lapsilleen
näillä haudoilla voi vielä kerta
kuinka on vaatinut
elon vapaus orjien verta

Tavase-aloite luovutettiin

Kuntalaisaloite Kangasalan eroamisesta vesiyhtiö Tavase Oy:stä luovutettiin kaupunginjohtaja Oskari Auviselle maanantaina 19.8.2019. Kannatuksia tuli kolmessa kuukaudessa 1228. Aloitteen luovutti toimintaryhmän puolesta Matti Hirvonen. Kunnan on vastattava aloitteeseen puolen vuoden kuluessa.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmästä kaikki allekirjoittivat aloitteen.

Kuntalaisaloitteen verkkosivu:

https://www.kuntalaisaloite.fi/fi/aloite/8445

Kesäistä retroautoilua

Kuka ajelee yhä 1980-luvun Toyotalla? Tarkkasilmäinen autotuntija tunnistaa, että kyseessä on vuoden 1986 Toyota Corolla 1.3 DX. Auto liikkuu Kangasalla ja usein myös Tampereella.

Retroauton omistaja on vasemmiston Kangasalan kaupunginvaltuutettu Ranja Aukee. Minkä ihmeen takia hän ajaa 33 vuotta vanhalla autolla, jonka lain mukaan voisi jo rekisteröidä museoautoksi? Jos vuoden 1986 Toyotan remontoisi ja laittaisi myyntiin museoautona, siitä maksettaisiin hyvin.

‒ Vanhassa autossa viehättää halpuus, helppokäyttöisyys ja ulkonäkökin. Minusta on järjetöntä pitää kalliita autoja, vaihtaa niitä yhtenään ja lisätä siten monenlaista saastuttamista. Vanhat autot ovat kodikkaita ja sympaattisia, Ranja Aukee, 73, perustelee pitäytymistä 1980-luvun autossa.

‒ Suhteeni autoon on myös tunteellinen. En ole hoksannut antaa sille nimeä. Nyt se lienee myöhäistä.

Aukee kertoo ostaneensa Toyotan työtoveriltaan vuonna 1996. Se on siis ollut hänellä 23 vuotta. Matkamittari näyttää 228 852 kilometriä.

‒ Vanhan auton viat löytää helpommin, jopa itsekin voi tehdä asioita. Remonttikulut ja huolto ovat monin verroin halvempia. Toyota toimii hyvin joka säällä, ei koskaan ole jättänyt tien päälle. Bensaa kuluu noin 7 litraa satasella ja huippunopeus on 140.

Mitä katsastussedät sanovat, kun viet 33-vuotiaan katsastukseen?

‒ Katsastussedät suhtautuvat asiallisesti ja yhtyvät kehuihin vanhojen Toyotoiden erinomaisuudesta. Joku sanoi, että tästä et joudu moottorin takia luopumaan. Jos niin käy, on siihen joku muu syy. Joskus pääsemme katsastuksesta läpi eka yrittämällä, useimmiten on joku pieni vika, esimerkiksi reikiä pohja- tai muissa pelleissä. Pienen rempan jälkeen homma hoituu. Luotetut omahoitajat hankkivat edulliset varaosat tarvittaessa, niitä on hyvin saatavilla. Pääomakustannuksia ei ole, remonttimenot vaihtelevat 100–400 e vuosittain ja sitten on tietysti pakolliset verot kuten muillakin.

‒ Ajoin ajokortin vuonna 1971. Kävin naisten autonhuoltokurssin 80-luvun alussa. Siksi minua ei voi niin hyvin huijata kuin sellaisia naisia, jotka eivät tiedä autoista mitään. Toyotalla on helppo kuljettaa tavaroita, kun takapenkit saa alas ja takaluukun ylös. Pienille japanilaisille suunniteltu auto sopii pienelle naiselle – ei tarvitse kurkotella nähdäkseen hyvin eteen ja sivuille.

‒ Pikkuharmia on aiheuttanut valokatkaisun käsivaraisuus – kun valot jäävät päälle, tarvitaan käynnistysapua. Ohittamista täytyy harkita tarkkaan, sillä kiihtyvyys ei ole mersuluokkaa. Rattia saa pyörittää aika voimallisesti, mutta sehän on vain arkiliikuntaa. Vanha auto ei saastuta sen enempää kuin joku uusi. Päästömittauksista olemme aina päässeet läpi ilman kikkoja.

‒ Vanhaa autoa ja naista ratissa on joidenkin kiireisten miesten vaikea sietää. He tekevät näyttäviä syöksyohituksia, roikkuvat hermostuneena takapuskurissa, jos en ylitä nopeusrajoitusta – valoissa sitten taas tavataan. En hidastele, enemmänkin koetan hillitä kaasujalkaa, sakkoja on tullut muutamia.

‒ Oma auto lisää vapauden ja riippumattomuuden tunnetta, helpottaa arjen asioiden hoitoa, saa lähtemään liikkeelle ja pääsemään ystävien luo ja seikkailemaan. Erityisen sopiva tällainen vanha, hyväkuntoinen ja vähäkuluinen auto on vanhalle yksin elävälle naiselle.

Herättääkö auto uteliaisuutta?

‒ Kyllä joskus. Kysyjät ovat olleet Toyota-harrastajia. Onpa joku halunnut ostaakin. Yleensä minä itse esittelen ja kehun autoani, sen erinomaisia puolia. Mutta autoni ei ole ollut, eikä ole myytävänä.

Haastattelu ja kuvat
JORMA MÄNTYLÄ

Kangasala sodassa 1918 -julkaisu ilmestynyt

Kangasala sodassa 1918 –julkaisu on ilmestynyt. Tampereen lähellä sijaitseva Kangasala oli vuoden 1918 sisällissodan keskeinen tapahtumapaikka, jossa punakaarti otti vallan. Kunnan kautta kulki silloinen Pohjanmaan rautatie. Sodan alussa mielialoja koko maassa kiihotti Suinulan verilöyly. Siellä käytiin ratkaisevia taisteluja ennen Tampereen valtausta huhtikuussa 1918.

Kangasalan Vasemmistoliitto ja Kangasalan Sosialidemokraattinen Kunnallisjärjestö järjestivät muistotapahtumat keväällä 2018, kun sisällissodasta oli kulunut 100 vuotta. Julkaisuun on koottu molempien tapahtumien pääalustukset: Tuomas Hoppu: Kangasala sodassa. Eero Järvenpää: Vihan uhrit Kangasalla 1918. Aulis Aarnio: Sisällissodasta sovintoon. Suutarikin suuri viisas. Jalkinemestari J.E. Lindellin ihmeellinen elämä. Yrjö Varpio: "Totuus ei ole punainen eikä valkoinen." Kirjailijat sisällissodan historioitsijoina. Leena Eräsaari: Naiset, sota ja rauha. Vuoden 1918 opetukset. Tarmo Kunnas: Onko poliittinen katastrofi mahdollinen lähitulevaisuuden Euroopassa?

Hinta 5€, postikuluineen 7€. 40 sivua, nid. Julkaisua myyvät Kangasalan Sdp ja Kangasalan Vasemmistoliitto. Tilaukset: Pertti Salo, Lehterintie 10, 36200 Kangasala, 040-7297989, pertti.pertsa.salo@gmail.com. Julkaisu lähetetään, kun maksu on saapunut tilillemme. Merkitse pankkisiirtoon maksajan nimi ja osoite.

Kangasalan punavihreä Vappu 2019

Aurinkoinen sää suosi Vapun viettoa Kangasalla. Aamun käynti punaisten 1918-muistomerkillä kokosi yli 30 osanottajaa. Iltapäivätapahtumassa Suoraman työväentalolla toivotettiin tervemenoa Juha Sipilän kyykytyshallitukselle ja toivottiin sille punavihreää vaihtoehtoa.

Aamutapahtumassa punaisten muistomerkillä kaupunginvaltuutettu Kari Koljonen (sd.) totesi tyytyväisenä punavihreitten voimien etenemisen huhtikuun vaaleissa. Varjopuolena hän näki oikeistolaisten populistipuolueitten menestyksen, mistä on kasvamassa Euroopan laajuinen uhkakuva.

Iltapäivän tapahtuman Suoraman työväentalolla avasi Kangasalan sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen Isto Kaarne (sd.), joka muistutti että alkamassa on 27. työväen yhteinen Vappu Kangasalla. Kaupunginvaltuutettu Jari Markkinen (sd.) toivotti Juha Sipilän hallitukselle tervemenoa eikä se toivottavasti enää palaa myymään Suomea.

Juhlapuheen piti PAMin valtuuston jäsen, Nokian kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen Anne Nyman (vas.). Hän kuvaili Juha Sipilän hallituskauden päättymistä helpotuksena ja toivoi sen tilalle punavihreää yhteistyöhallitusta.

- Oltiin menossa Amerikan malliin: jos sinulla on rahaa, kaikki onnistuu. Jos olet köyhä, joudut etsimään itsellesi jopa kolme osa-aikatyötä tai nollasopimusta, että saat raavittua kokoon minimitoimeentulon, Nyman sanoi.

Lisätietoa:

Anne Nymanin vappupuhe

Kiusaaminen ja epäasiallinen kohtelu työelämässä ei ole kenenkään etujen mukaista

Tulehtuneet ihmissuhteet, kiusaaminen ja epäasiallinen kohtelu työpaikoilla aiheuttavat huomattavia vahinkoja ihmisille, yrityksille ja julkishallinnolle. Paras lääke työpaikkakiusaamiseen on ilmiön mahdollisimman varhainen toteaminen ja esilletuominen työyhteisössä, totesi tutkija Susanna Lundell viime lauantaina Kangasalla järjestetyssä seminaarissa.

Kangasalan Vasemmistoliiton järjestämä tapahtuma Epäasiallinen kohtelu työelämässä kokosi 9.2. parisenkymmentä aktiivista osanottajaa eri puolilta Pirkanmaata Kangasalan kirjaston Harjula-saliin. Susanna Lundellin esityksen jälkeen työpaikkakiusaamista ja epäasiallista kohtelua tarkasteltiin kolmatta tuntia eri puolilta nelihenkisen paneelin johdolla.

Susanna Lundell tekee Turun yliopistossa oikeussosiologian alan väitöskirjaa aiheesta Työpaikkakiusaaminen ja kaksoisuhriutumisen dynamiikka. Otannassa on toista sataa oikeustoimiin johtanutta tapausta. Niistä aiheutuneet vahingot ovat mittavia, niin henkisesti kuin taloudellisesti. Työntekijän puolella seurauksena on ollut työttömyyttä, työkyvyttömyyttä, pienentyneitä ansioita, stressiä ja ääritapauksissa itsemurhia.

- Työyhteisöön muodostuu pelon ilmapiiri, klikkiytymistä ja työteho laskee. Työnantajille se näkyy tuottavuuden laskuna, henkilöstön vaihtuvuutena ja osaamisen heikkenemisenä. Kiusaaminen ja epäasiallinen kohtelu työelämässä ei ole kenenkään etujen mukaista, Susanna Lundell painotti.

           Julkistalous heikoilla

Susanna Lundell kertoi, että hänen aineistossaan painottuvat julkisen sektorin työpaikat. Puolustuslaitos, seurakunnat ja terveyskeskukset sekä sairaalat ovat hierarkkisia organisaatioita, joissa esimiesasema antaa helposti väärinkäyttäjälle diktaattorimaisia valtuuksia. Toki myös työntekijä voi olla narsistinen kiusaaja, mutta se on huomattavasti harvinaisempaa. Yleisintä on esimies- tai työnantaja-asemassa olevan vallan väärinkäyttö.

- Julkisella sektorilla voidaan huonosti, ja se näkyy meidän työssämme, sanoi ohjaaja ja JHL:n osasto 267:n puheenjohtaja Eija Tamminen.

Ongelmia riittää silti myös yksityisellä puolella. Palvelualojen ammattiliiton PAMin valtuutettu ja Nokian K-Citymarketin luottamushenkilö Anne Nyman kertoi, että vähittäiskaupalla on kyllä hyvät julkilausutut periaatteet, mutta ne eivät aina toteudu työpaikoilla.

- Työttömyysaikoina syntyy helposti pelon ilmapiiri, jolloin ongelmista vaietaan. Ongelmat alkavat helposti kumuloitua ja kierre pahenee. Sanotaan, että kun tuosta tyypistä päästään eroon niin ongelmat ratkeavat. Kun henkilö lopulta on lähtenyt, ihmetellään mikseivät ongelmat kadonneetkaan, Nyman kertoi.

Henkilöstö- ja työsuojeluvastaava Iikka Nikkinen Kangasalta katsoi, että työpaikoilla on myös matkimista ja jäljittelyä. Jos kova ja röyhkeä toiminta alaisia kohtaan tuo menestystä yrityksen sisällä, muut alkavat toimia samoin ja aikaa myöten koko työyhteisö myrkyttyy.

- Julkisen sektorin pitäisi toimia parempana mallina työelämässä. Siksi kiusaaminen ja epäasiallinen kohtelu pitää kitkeä pois, etteivät ne leviä, Nikkinen sanoi.

Yleisökeskusteluun osallistunut Saarioinen Oy:n pääluottamusmies Aapo Niemi korosti, että usein pelätään asioitten viemistä eteenpäin. Pelätään, vaietaan ja ollaan hiljaa.

- Mitä enemmän vaietaan, sitä enemmän voi syntyä väärinkäsityksiä. Siksi ongelmatilanteet kannattaa dokumentoida ja kirjoittaa muistiin. Se vähentää väärinkäsitysten mahdollisuutta, kun asioita aletaan yhdessä selvitellä, Aapo Niemi sanoi. 

Teksti ja kuvat:
Jorma Mäntylä

Anne Soimajärvi 50 vuotta

Kangasalan vasemmiston aktiivi Anne Soimajärvi täyttää 50 vuotta 6.1.2019.

Päivähoitaja Anne Soimajärvi on syntynyt Turussa 1969. Hän on aiemmin asunut Turussa, Jyväskylässä ja Suolahdessa. Kangasalle hän muutti poikansa Jessen kanssa 2008. Silloin hän aloitti päivähoitajana Liutun päiväkodissa.

Työ on ollut merkityksellistä: ”Henkilöstön motivaatiotaso ja sitoutuminen työhön sekä pyrkimys tehdä parhaansa ovat tehneet vaikutuksen. Resurssit kun olisivat paremmat.” 

Annelle tärkeitä asioita ovat oikeudenmukaisuus, ihmisyys, musiikki, kirjallisuus, luonto, eläimet, lapset ja ihmisoikeudet.

Perheeseen kuuluu 5 kissaa, ja Soimajärvi haluaakin olla mukana eläinsuojelussa. ”Kissa on Suomessa kuin lainsuojaton ja aliarvostettu eläin. Sen luullaan yhä kuuluvan pohjoiseen luontoon, pärjäävän omillaan ja olevan samalla haittaeläin, jota voi surutta ampua, kun se iskee kiinni suloisiin pikkulintuihin ja vapaana liikkuessaan pissaa lasten hiekkalaatikoihin. Perheet hylkäävät yhä kesäkissoja syksyisin. Eläinsuojeluyhdistykset koettavat hoitaa etenkin kahta tehtävää: tiedon jakoa ja eläimen asiallista, kunnioittavaa kohtelua. Tähän kuuluu kissojen pelastaminen navetan alta tai roskiksesta ja hoivaaminen kuntoon. Eläin tarvitsee kodin ja huolenpitäjän, rokotukset, loishäädöt, leikkauksen, lämpöä, ruokaa. Se ei kuulu luontoon vapaaksi, sillä ei ole kykyä elää kylmässä. Kissa on kotieläin, lemmikki. Se on siisti, vaatimaton, hieno otus, josta on seuraa ja iloa. Haimme juuri mieheni kanssa viidennen kollin laumaamme, perheenjäseneksi, eläinsuojeluyhdistyksen pelastaman pienen elämän.”

Merkkipäivää Anne viettää perhepiirissä puoliso Arto Leinon kanssa, ei vastaanottoa.

                                                                 JORMA MÄNTYLÄ

Muistopuhe Kangasalan punaisten muistomerkillä 2018

                                                     FT Milla Peltonen 6.12.2018

Hyvät kuulijat!

Tänä vuonna, kun Suomen sisällissodasta on kulunut sata vuotta, tuntuu erityisen tärkeältä kokoontua tänne vakaumustensa puolesta kaatuneitten muistomerkille. Monella meistä on suvussa niitä, jotka päätyivät sisällissodan uhreiksi. Monia tuntuu juuri tänä vuonna askarruttaneen kysymys, mitä silloin oikeastaan tapahtui. Ja miksei noista tapahtumista ole avoimesti puhuttu, välttämättä edes perhepiirissä?

Vaitonaisuuden keskellä olen elänyt myös itse. Olin kyllä kuullut huhuja mummoni isän osallisuudesta punakapinaan, kunnes viime kesänä päätin ottaa asiasta selvää. Se olikin yllättävän helppoa; punaisten, valtiorikosylioikeuteen joutuneiden asiakirjat ovat verkossa vapaasti saatavilla, vain muutaman klikkauksen päässä. Jälkipolville on jätetty tarkat dokumentit kuulustelu- ja muista pöytäkirjoista, joista punaisten todet tai väitetyt rikokset käyvät ilmi, samoin kuin heidän ”joutava” tai muutoin moitittu luonteenlaatunsa. Sen sijaan valkoisten puolelta sisällissota-aineistoa on huomattavasti vaikeampi löytää.

Virallisista asiakirjoista saan lukea, että olen ”rutiköyhän huligaanin” jälkeläinen. Mummoni isä, tuolloin 22-vuotias sekatyömies, liittyi punakaartiin helmikuussa 1918. Hän toimi mm. aseellisena vahtina ja jäi keväällä kiinni lähellä Lahtea. Hän joutui Hennalan vankileirille, jonka oloja on kuvattu keskitysleirimäisiksi. Hän selviytyi kuitenkin hengissä, toisin kuin moni muu. Kuolleissa oli miesten lisäksi paljon naisia. Kuten Marjo Liukkosen väitöskirja Hennalan naismurhat 1918 (2018) osoittaa, ainakin 216 naista ja tyttöä teloitettiin ilman oikeudenkäyntiä. Syyksi riitti pelkkä housujen käyttö, ”korskea käytös” tai sotilaaksi epäily. Nuorimmat teloitetuista, samoin kuin teloittajista, olivat 14-vuotiaita. Lisäksi vankeja näännytettiin nälkään ja janoon, osa kuoli tauteihin. Voittajien kosto oli murheellisen julma, eivätkä he joutuneet teoistaan oikeudelliseen vastuuseen.

Muutakin sisällissota-aiheista kirjallisuutta on ilmestynyt viime aikoina runsaasti. On järjestetty seminaareja ja keskustelutilaisuuksia, myös täällä Kangasalla. Useat kulttuuritapahtumat, kuten Pentinkulman päivät Urjalassa ja Työväenkirjallisuuden päivä Tampereella, omistettiin tänä vuonna sisällissodan muistolle. Väinö Linnan Pohjantähti-trilogiaa on jälleen (täysin aiheellisesti!) kiitelty teoksena, joka palautti punikille hänen ihmisarvonsa ja yhteiskuntakelpoisuutensa. Moni nykyprosaisti on jatkanut Linnan jalanjäljillä – ei katkerana, ei vihaa ja kostonhimoa lietsoen, vaan jotta paremmin ymmärtäisimme, mitä tapahtui ja miksi. ”Kirjallisuuden tehtävä on synnyttää myötätuntoa”, totesi taannoin kirjailija ja ohjaaja Heidi Köngäs. Tutkijoiden tehtävä taas on mahdollisimman puolueettomasti kertoa se, mitä todella tapahtui. Onneksi näin nykyään jo tehdäänkin. Valkopestyn historiankirjoituksen aika on ohi.

Tämä vuosi on osoittanut, että sisällissodasta on yhä tarve kirjoittaa, lukea ja keskustella. Kyseessä on kansallinen trauma, jota on lupa surra. Ja kiviä on käännettävä niin kauan, kuin niitä käännettäviksi löytyy. Tänään, itsenäisen Suomen täyttäessä 101 vuotta, saamme toki olla onnellisia siitä, että elämme rauhan aikaa. Mutta yhteiskunnassamme on myös epäkohtia, jotka ovat kiristäneet tunnelmia ja kasvattaneet kuilua hyvin toimeentulevien ja vähäosaisten välillä. Tällä hallituskaudella moni köyhä on kokenut tulleensa kyykytetyksi. Meidän tehtävämme on pitää heidän puoliaan sekä puolustaa rauhan ja demokratian keinoin niitä arvoja, joiden vuoksi aivan liian moni menehtyi sata vuotta sitten: yhteiskunnallista tasa-arvoa, mahdollisuutta työhön ja toimeentuloon, hyvinvointia.

Kunnioitamme sisällissodassa kaatuneiden muistoa hetken hiljaisuudella, jonka jälkeen laskemme Kangasalan vasemmistoliiton seppeleen.

Uimahallin irtisanomisesta kansalaisadressi

Kangasalan uimahallin erotetun toimitusjohtajan puolesta on avattu adressi. Sen voi allekirjoittaa täällä adressit.com -sivulla:

Kangasalan Uimahalli Oy:n toimitusjohtajan irtisanominen on PERUUTETTAVA !

Kangasalan vasemmiston kannanotto aiheesta löytyy täältä.

18.8.2018

Kangasalan KU-68 täytti 50 vuotta

TUL:n kultaisen ansiomerkin sai neljä KU-68-aktivistia. (Kuva: Jorma Mäntylä)

Työväen urheiluliittoon kuuluva Kangasalan Urheilijat KU-68 piti komean 50-vuotisjuhlan Pitkäjärven koululla lauantaina 19.5. Tapahtumassa jaettiin ansiomerkit, julkistettiin historiikki ja uusi lippu vihittiin käyttöön. TUL:n puheenjohtaja Kimmo Suomi linjasi tietä urheilujärjestön satavuotisjuhliin 2019.

Kangasalan Urheilijat KU-68 on 1300 jäsenen yhdistys ja Kangasalan suurin urheiluseura. Puheenjohtajana toimiva Reijo Hermanfors valitteli silti kaupungin nuivaa suhtautumista KU-68:iin ja liikuntapaikkojen vähäisyyttä. Opetusministeriön avustuksiakin on tullut niukanlaisesti.

Eero Järvenpää esitteli toimittamansa KU68:n 50-vuotishistoriikin, joka sisältää tarkat tiedot KU-68:n urheilijoiden lukuisista mitaleista ja menestyksestä. Urheiluseura KU-68 muodostettiin 1968, kun Vatialan Vauhti ja Suoraman Ponnistus yhdistettiin. KU-68:lla on nykyään noin 1800 osallistujaa sekä ensimmäinen kokopäiväinen koulutettu ohjaaja.

Vuosijuhlassa jaettiin ansiomerkit ja palkinnot pitkään KU-68:ssa toimineille. Työväen urheiluliiton kultaisen ansiomerkin (oheinen kuva) saivat Hannu Aronen, Martti Heinonen, Hannu Koskinen ja Petri Salonen. TUL:n kultainen seuratyö -ansiomerkin saivat Katri Vallenius, Risto Heinonen ja Teuvo Mäki. Hämeen liikunnan ja urheilun hopeisen ansiomerkin saivat Marika Lounas, Hannu Karhu ja Sauli Toivonen. Salibandyliiton kultaisen ansiomerkin sai Jussi Hietaranta sekä kultaisen salibandypallon saivat Riikka Taipale, Mika Kurki ja Sakari Mäkinen.

Kangasalan Urheilijoiden 50-vuotisjuhlapuheen piti TUL:n puheenjohtaja Kimmo Suomi, Jyväskylän yliopiston liikuntatieteen professori. Hän muistutti, että SVUL:n kaatumisen jälkeen TUL jatkaa toimintaa suurena kansalaisjärjestönä, johon kuuluu 220 000 jäsentä ja 900 urheiluseuraa. Suomi piti nykyistä kahden tunnin viikoittaista liikunnan opetusta kouluissa riittämättömänä ja korosti liikunnan ja terveyden suhdetta. Se oli alkuperäinen työväen urheiluliikkeen tavoite. Kimmo Suomi esitti, että TUL:n pitää jatkossa entistä enemmän suuntautua työpaikkaliikunnan kehittämiseen.

- Työväen urheiluliitto täyttää sata vuotta 26.1.2019. Siitä tulkoon TUL:n voimannäyttö, hän kutsui Kangasalan urheiluväkeä.

Teksti ja kuvat:
JORMA MÄNTYLÄ

Lisätietoa:

• KU-68 verkkosivut.
• Professori Kimmo Suomen juhlapuhe 19.5.2018.

Kangasalan vasemmiston Vappu 2018

Kuva: Jorma Mäntylä

Kangasalan vasemmistopuolueiden yhteisessä vapputapahtumassa arvosteltiin Sipilän hallituksen eriarvoistavaa talouspolitiikkaa ja kutsuttiin kansalaisia kääntämään suunta ensi vuoden eduskuntavaaleissa.

Vappu veti väkeä tavanomaiseen tapaan. Aamulla yhdeksältä lähti kulkue Keskusaukiolta punaisten muistomerkille vanhalla hautausmaalla. Iltapäivällä kokoonnuttiin Suoraman työväentalolle Isto Kaarneen mukaan 26. kerran yhteiseen vappuun.

Vasemmistoliiton tervehdyksen esittänyt kaupunginvaltuutettu Iikka Nikkinen arvosteli Juha Sipilän hallitusta hyvinvointivaltion kulmakivien rapauttamisesta. Oikeisto ja sitä tukevat tahot runnovat läpi palkkojen alennuksia, palvelujen ja sosiaaliturvan leikkauksia. Röyhkeät teot työväenliikkeen aikaansaannoksia vastaan koristellaan termeillä kuten esimerkiksi kilpailukykysopimus, aktiivimalli, valinnanvapaus ja hallintarekisteri.

- Tiedämmekö kohta ketkä oikeasti omistavat Kangasalan sosiaali- ja terveyskeskuksen, Nikkinen kysyi.

Sdp:n kansanedustaja Ilmari Nurminen palautti mieleen vuoden 1918 tapahtumat ja totesi, että tänään niistä voidaan puhua avoimemmin kuin takavuosina. Hän painotti, ettei yhteiskunnallinen tilanne saa muodostua samanlaiseksi kuin se oli 1918. Nurminen arvosteli voimakkaasti tekeillä olevaa sote-uudistusta ja katsoi sen ensisijaiseksi tavoitteeksi sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämisen. Hän varoitteli Yhdysvaltojen mallista.

- Yhdysvalloissa poltetaan yksityiseen terveydenhuoltoon tuplasti enemmän rahaa verrattuna suhteessa Suomen julkiseen terveydenhuoltoon, ja silti huomattava osa väestöstä oli yleisen sairausvakuutuksen ulkopuolella Barack Obaman uudistukseen asti, Nurminen selvitti. Hän kutsui vasemmistopuolueita ja vihreitä laittamaan yhdessä stopin Sipilän sote-hankkeelle.

Suoraman työväentalolla oli hyvin väkeä, ja joukossa nähtiin myös ensikertalaisia. Nokian työväen mieskuoro, viihdeorkesteri Capo sekä Usko Rasilainen viihdyttivät yleisöä, josta osalle osui myös työväenhenkisiä arpajaisvoittoja.

JORMA MÄNTYLÄ

Iikka Nikkisen vapputervehdys 2018

Ilmari Nurmisen eduskunnan verkkosivu

Varhaiskasvatuksen laatu puhutti Kangasalla

Kuva: Jorma Mäntylä.

Varhaiskasvatus tänään ja tulevaisuudessa -luento- ja keskustelutilaisuus veti hyvin väkeä Kangasalan kirjaston Harjula-saliin lauantaina 28.4. Professori Kirsti Karila korosti, että laadukas varhaiskasvatus tuottaa positiivisia vaikutuksia. Emeritusprofessori Matti Rimpelän mukaan vain raha ei ratkaise, vaan myös organisaation on toimittava. Yleisöpuheenvuoroissa toivottiin Kangasalan parantuneen talouden näkyvän varhaiskasvatuksessa.

Tampereen yliopiston professori Kirsti Karila esitteli laajasti Childcare-tutkimusta. Jo yleisen tilastotiedon mukaan Suomessa osallistuminen varhaiskasvatukseen on Pohjoismaiden vähäisintä. Alueelliset ja sosiaaliset erot ovat huomattavia. Korkeammin koulutettujen vanhempien lapset käyttävät enemmän varhaiskasvatuspalveluita, kun taas kotihoito on suositumpaa heikomman työmarkkina-aseman äitien lapsilla. Kuitenkin laadullisesti hyvä varhaiskasvatus vähentää ongelmia koulussa sekä edesauttaa menestymistä elämässä.

- Oleellista on henkilöstön osaaminen. Ryhmäkoosta ei ole yhtä yksiselitteisiä tutkimustuloksia, mutta toki liika on liikaa. Suhdeluku 1:7 näyttäisi aika hyvältä. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden palauttamiselle on perusteita, Karila sanoi.

Hän myös korosti lasten ja vanhempien yksilöllisyyttä. Joillekin kotihoito voi olla toimiva ratkaisu. Yleisesti laadukas varhaiskasvatus tuottaa silti parempia tuloksia. Karila kysyi mitä mieltä pitäisi olla Oulun kaupungista, jossa yksityisen päivähoidon osuus on jo lähes puolet.

Professori ja lääkäri Matti Rimpelä, 76, kertoi olevansa viiden lapsen isä ja tietävänsä siksi, että jokainen lapsi on erityislapsi. Hän oli lukenut Kangasalan 70-sivuisen varhaiskasvatussuunnitelman ja kyseli kuinka monta kertaa siellä esiintyy sana laatu? Vastausta eivät tienneet virkamiehetkään. Rimpelä oli laskenut: vain neljä kertaa.

- Kangasalan varhaiskasvatus on päivähoitoa, kun naapurimaassa Ruotsissa se on enemmän, hän latasi. Rimpelä listasi psykologi Abraham Maslowin tarvehierarkiaa mukaillen käsityksensä mikä on lapselle tärkeää: hoiva, kasvatus, opetus, huolto ja suojelu. Asiat alkavat olla kunnossa, kun varhaiskasvatussuunnitelmassa vastataan näihin. Eikä tämäkään riitä. Pitää kysyä mitä lapsia halutaan varhaiskasvatukseen, millaiset työolot ovat päiväkotien työntekijöillä ja onko varhaiskasvatuksella vuorovaikutusta vanhempien, neuvoloiden, lastensuojelun ja koulutuksen kanssa.

Kangasalan varhaiskasvatuksen johtaja Anni Aalto-Ropo toi esiin lasten ja kotien erilaisuuden. Kangasalla on noin 110 lasta, joiden viikoittainen hoitoaika on 20 tuntia, ja näistä kodeista 80% ei haluakaan enempää. Jaakko Hyytinen kertoi Lapset ja vanhemmat ry:stä ja painotti päiväkotien ryhmäkokojen pienentämistä. Annina Airola pohti Hyytisen tavoin yksityisen päivähoidon sekä päiväkotien tarvetta ja totesi niiden voivan tukea varhaiskasvatusta. Hyvinvointijohtaja Kati Halonen arvioi, että varhaiskasvatuksen pitäisi olla Kangasalla paremmassa kunnossa. Siihen sijoitettu euro tuottaa myöhemmin säästöjä koulussa.

Yleisökeskustelussa tuotiin esiin kaupungin hyvä taloustilanne. Jo toisena vuonna peräkkäin tulos on ylijäämäinen, ja viime vuonna 2017 se oli peräti 11,5 miljoonaa euroa. Tästä pitäisi riittää myös varhaiskasvatukseen.

Matti Rimpelä huomautti, että raha ei ratkaise kaikkea. Pienilläkin investoinneilla saavutetaan hyviä tuloksia, kun ne kohdistetaan oikein ja organisaation rajat ovat muokattavissa.

Varhaiskasvatustilaisuuden kirjastossa järjestivät Kangasalan Keskusta, Vasemmistoliitto ja Vihreät sekä KSL.

JORMA MÄNTYLÄ

Lisätietoja:

Kangasalan varhaiskasvatussuunnitelma:
http://www.kangasala.fi/@Bin/7954693/Varhaiskasvatussuunnitelma+2017.pdf

Kangasalta osallistuttiin äänityöttömälle -mielenilmaukseen

Kuva: Anne Soimajärvi.

Äänityöttömälle -mielenilmaus keräsi 2.2.2018 Senaatintorille myös kangasalalaisia. SAK:n järjestämä bussikyyti lähti Lentolan Prismalta klo 7.40 mukanaan parisenkymmentä osanottajaa. Bussin ikkunassa oli numero 7. Kaikkiaan Tampereelta lähti matkaan 12 bussia.
Kangasalan Vasemmiston aktiiveista paikalla olivat ainakin Marja Pekkarinen, Harri Jouhki, Iikka Nikkinen ja Anne Soimajärvi.

Mukana olleiden mielialat olivat positiiviset; yhteen hiileen puhaltaminen antaa voimaa ja uskoa tulevaan. Li Anderssonin puheenvuorot nostattivat torilla tilaisuuden kuuluvimmat aplodit ja Li onnistui kertomaan kansan ja etenkin työttömän näkökulmaa painavasti, kuten myös paikalla olleet kansalaiset huudoillaan, kylteillään ja lukuisten kohtaamisten puheissa.
Tästä jatketaan vain ylöspäin!

ANNE SOIMAJÄRVI

Lisätietoa: #äänityöttömälle

Työttömän ääni täytti Senaatintorin. Vasen Kaista.

Kangasalan vuosi 1918 kiinnostaa edelleen

Kuva: Iikka Nikkinen.

Suomen sisällissodasta puhuminen on muuttunut. Tämä todettiin lauantaina 27.1. Kangasalan Vasemmistoliiton 1918-tapahtumassa, kun tuli kuluneeksi sata vuotta sodan alkamisesta. Uudet tutkimukset ovat tuoneet julkisuuteen tietoa, jota valkopesty historiankirjoitus on vähätellyt.

Kangasalan uimahallin Kuohunsalissa pidetty muistotapahtuma kokosi 30 osanottajaa. Pääpuhujia olivat emeritusprofessorit Yrjö Varpio, Leena Eräsaari ja Tarmo Kunnas. Pitkä yleisökeskustelu jatkoi tapahtumaa yli kolmen tunnin mittaiseksi.

Suomen sisällissodassa menehtyi vuodessa 37 000 ihmistä. Se oli 1,1% Suomen silloisesta 3,3-miljoonaisesta väestöstä. Jugoslavian hajoamissodissa menehtyi kymmenen vuoden aikana 130 000 ihmistä eli 0,65% maan väestöstä. Suhteessa Suomessa kuoli kaksinkertaisesti ihmisiä, eikä minkäänlaista sotarikostuomioistuinta ollut. Punaisia kuoli viisinkertaisesti enemmän kuin valkoisia. Kangasala oli vuoden 1918 sisällissodan keskeinen tapahtumapaikka. Veriset sotatapahtumat ja seuranneet vankileirit jättivät syviä arpia kunnan asukkaisiin.

Liuksialan kartanon torppari Vihtori Keskinen tuomittiin avunannosta maanpetokseen kuuden vuoden kuritushuonerangaistukseen sekä menettämään kansalaisluottamuksen 10 vuodeksi.

Toisen luokan kansalaisia

Hävinnyt punainen osapuoli leimattiin vuosikymmeniksi toisen luokan kansalaisiksi, rikollisiksi ja maanpettureiksi, joita sai ampua, tappaa ja julkisesti häpäistä. Emeritusprofessori Yrjö Varpio katsoi, että kirjailija Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla –kirjasarja 1960-luvun alussa toi ensi kertaa esiin punaisen näkökulman 1918 sotaan.

- Linnan mielestä siihenastinen historiantutkimus oli nähnyt sodan liiaksi valkoisesta näkökulmasta, vapaussotana, tienä Suomen itsenäistymiseen. Pohjantähti-trilogia vaikutti vahvasti kansalaisten käsitykseen sodan luonteesta ja syistä, ja se antoi historiantutkijoille virikkeitä tarkastella sotaa punaistenkin näkökulmasta, Varpio totesi.

Hän pohti miksi Linna kiihottaa mieliä tänään yhä. Pohjantähti-elokuvien esitykset Ylen kanavilla aiheuttivat tänä talvena protesteja oikeistossa. Pohjantähden ydintä ovat punapäällikkö Akseli Koskelan ja rovasti Lauri Salpakarin hahmot. Koskelalta riistetään raskaan työn tulokset, ja rovastilla on omantunnontuskia ottaessaan haltuunsa Koskelan raivaamat pellot, joita Koskelat kutsuvat Isänmaaksi. Linna kysyi paljonko kapitalistilla on oikeus anastaa lisäarvoa?

- Se on yhä ajankohtainen kysymys, johon ei löydy helppoa vastausta, Varpio pohti.

Punaisten naisten kärsimyksiä

Sosiaalipolitiikan tutkija Leena Eräsaari pohti esityksessään Walter Benjaminiin pohjautuen voittajien historiankirjoitusta: historian rauniot koostuvat ihmisistä ja päällimmäisinä ovat voittajat ja heidän allaan ovat voitetut.

- Aseisiin tarttuneita punaisia naisia valkoiset voittajat pitivät erityisen ”luonnottomina”, heitä käytettiin pelottelu- ja parjaustarkoituksiin. Susinartuiksi ja kelvottomiksi äideiksi ja kasvattajiksi nimettiin kaikki punaisten puolella olleet äidit ja naiset. Naisia liittyi muutaman tuhannen naiskaartiin aatteellisista ja taloudellisista syistä. Sisällissodan jälkeisissä oikeudenkäynneissä taloudelliset syyt korostuivat.

- Monet eivät päässeet töihin sodan loputtua, ”punikit älkööt vaivautuko”. Punaiset lesket eivät saaneet eläkkeitä tai sosiaaliturvaa itselleen tai lapsilleen. Valkoisen puolen leskille myönnettiin avustuksia, Eräsaari kertoi.

- Naisten kannalta vain rauha on järkevä optio. Sen aikana on mahdollisuus kehittää sivistystä, koulutusta ja sosiaalipolitiikkaa.

Fasismin uusi tuleminen

Viimeiset parikymmentä vuotta on kirjoitettu ”paluusta 1800-luvulle”. Eriarvoisuudesta kummunneet riidat johtivat Suomen sisällissotaan, fasismin nousuun ja maailmansotaan. Laajoista fasismitutkimuksistaan tunnettu professori Tarmo Kunnas katsoi silti, että ”historiallinen tapahtuminen on ainutkertaista”.

- Samansuuntaisilta näyttävät historialliset tapahtumat eivät lähempää tarkasteltuna ole ytimeltään samanlaisia. Vaikka Euroopassa on fasististakin liikehdintää, se on jopa Italiassa, Saksassa ja Ranskassakin marginaalista. Sen vallanhalun toteutumisen esteenä on eurooppalaisen äärioikeiston hajanaisuus, ideologisen ja poliittisen koheesion puute ja tietty tahaton karikatyyrimäisyys, Kunnas sanoi.

Hän kuitenkin kehotti valppauteen. Alati koveneva markkinatalous on johtamassa jopa koulutuksen ja kulttuurin kaupallistamiseen. Jos väkivaltaa aletaan käyttää kriisien ratkaisukeinona, tämä voi luoda räjähdysalttiin maaperän ei vain Euroopassa vaan koko globaalisessa maailmassa.

Lisääntyykö eriarvoisuus?

Yleisökeskustelussa jatkettiin Kunnaksen teemasta ja arvosteltiin taiteen ja tieteen muuttamista rahaksi ja tavaraksi. Taidetta tukeva kapitalisti voi näytellä mesenaattia, vaikka gallerioiden ja kuvataidesijoitusten todellinen tarkoitus on sijoitetun rahan arvon turvaaminen taiteen avulla pörssien ja osakkeiden arvon romahtaessa.

Kilpailukykysopimusta pidettiin ammattiyhdistysliikkeen heikkouden osoituksena, ja työnantajathan osaavat käyttää hyväkseen vastapuolen heikkoutta. Kohtuullisesti toimiva sosiaaliturva nähtiin suurempien konfliktien jarruna toisin kuin 1918. Siksi sosiaaliturvan leikkaukset ja yksityistämiset nähtiin vaarallisina. Samoin kiinnitettiin huomiota alati jatkuvaan suurtyöttömyyteen. Talouskasvun oloissa tosiasiallisesti työttömiä on 350 000, ja sairaus on hyväksytty normaalitilaksi.

Vaikka isompaa konfliktia ei vielä ole Euroopassa tullut, sellainen saattaa leimahtaa pienestäkin. Vihapuhe vuonna 1918 repesi Suinulan verilöylystä. Tänään vihapuhe leviää sähkön nopeudella somessa. Siksi oltiin samaa mieltä Tarmo Kunnaksen kanssa, että ongelmat saattavat karata käsistä, jos väkivaltaa aletaan käyttää kriisien ratkaisukeinona, kun sosiaalinen eriarvoisuus on tosiasia.

JORMA MÄNTYLÄ

Kolme katsetta sisällissotaan. Vasen Kaista.

Keijo Mäkinen 1940-2017

Metallityöläinen Keijo Toivo Johannes Mäkinen menehtyi vaikeaan sairauteen Kangasalla uudenvuodenaattona 31.12.2017. Mäkinen teki pitkän uran metallialalla sekä ammattiyhdistysliikkeessä ja Vasemmistoliitossa. Vielä viime keväänä hän toimi puolueen vaaliasiamiehenä Kangasalla.

Keijo Mäkinen syntyi 8.1.1940 Vilppulassa, mistä hän muutti Kangasalle vuonna 1970. Pisimmän työuran Mäkinen teki Säiliörakenteella ja Tammerneonissa, missä hän toimi mm. luottamusmiehenä. Eläkkeelle päästyään Mäkinen ehti toimia leipomon autokuskina, piti kahviota Kangasalan torilla sekä auttoi ystäviä ja tuttuja erilaisissa toimissa.

Järjestötoiminta sekä luottamustehtävät olivat Mäkiselle tärkeitä. Hän toimi Kangasalan lautakunnissa SKDL:n aikana sekä vuosikymmeniä Vasemmistoliiton vaaliasiamiehenä. Keijo Mäkiselle myönnettiin Vasemmistoliiton kultainen ansiomerkki 2013. Vapaa-ajan harrastuksista tärkein oli kalastus. Mäkinen toimi kalastusosuuskuntien rahastonhoitajana sekä hoiti kala- ja rapuistutuksia. Hän välitti kalastuslupia ja venepaikkoja.

Keijo Mäkistä jäivät kaipaamaan kaksi poikaa Jari ja Tero sekä elämänkumppani Raili Björn. Puoliso Aila Mäkinen menehtyi vaikeaan sairauteen vuonna 2003. Omaiset sekä Vasemmistoliiton järjestöväki muistavat Keijo Mäkisen hyväsydämisenä ihmisenä, joka seurasi aktiivisesti ympäröivää maailmaa ja oli aina valmis auttamaan. Jos tuli ongelmia, hänellä oli tapana sanoa: ”Turha murehtia, asioilla on tapana järjestyä.”

JORMA MÄNTYLÄ

Harri Jouhkista herastuomari

Kangasalan vasemmiston pitkäaikainen aktivisti Harri Jouhki nimitettiin joulukuussa herastuomariksi. Hän on toiminut käräjäoikeuden lautamiehenä vuodesta 2005.

Herastuomarin arvonimi voidaan myöntää käräjäoikeuden lautamiehelle pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta toiminnasta. Yleensä se myönnetään vain, jos menestyksekäs lautamiesura on kestänyt vähintään kymmenen vuotta. Harri Jouhki valittiin käräjäoikeuden lautamieheksi vuoden 2004 kuntavaalien jälkeen. Herastuomarin nimitystilaisuus oli Pirkanmaan Käräjäoikeudessa 12.12.2017.

- Lautamiehen virka on ollut erittäin mielenkiintoista sekä antanut paljon. Maaoikeuden istuntoja tulee joitakin kertoja vuodessa ja ne ovat paljolti naapuri-maanomistajien välisiä. Lautamies-kokoonpanossa käsitellään nykyisin vain rikoksia, joissa korkein tuomio on vähintään kaksi vuotta. Kovat väkivaltarikokset murhat, tapot, ovat joskus aika raskaita käsitellä, mutta kaikkein haastavimpia ovat olleet lapsiin kohdistuneet rikokset, joita ei voi käsittää tapahtuvan niinkin paljon. Kovimpien juttujen jälkeen pitää vain pystyä nollaamaan itsensä.

Harri Jouhki, 58, on timanttileikkaaja. Hän on naimisissa ja puolisolla on kolme aikuista tytärtä, yksi puolivuotias tyttären tytär.

- Vapaa-aika kuluu paljolti omakotitalon ja tontin hommissa. Kesäisin ja syksyisin sienestän ja lähellä luontoa kun saan asua, niin siellä muutenkin paljon kuljen. Lapin matkailu on aina ollut tärkeää, ja monta kertaa vuodessa siellä tulee käytyä, Jouhki kertoo.

Tätä nykyä lautamiehet ratkovat virkatuomarin rinnalla ainoastaan törkeitä rikosjuttuja. Vielä vuonna 2008 käräjäoikeudet istuivat 30 000 lautamiesjuttua ja vuonna 2010 enää 6500 juttua.

Kuka lautamiestä tarvitsee?

- Lautamiestä tarvitsee jokainen, joka tuomioistuinsaliin saapuu. Käräjäoikeus ottaa vastaan syyttäjän keräämän näytön ja sitä näyttöä arvioitaessa useat silmät, korvat ja kynät merkitsevät enemmän asioita ylös, kuin pelkkä virkaansa hoitava ammattituomari. Yksi tärkeistä maallikkotuomarin tehtävistä on kansalaisten luottamuksen säilyttäminen Suomen oikeuslaitokseen. Minun mielestäni lautamiesten säilyminen käräjäoikeuksissa on hyvin tärkeä ja suotava asia, Harri Jouhki painottaa.

- Vaikka kunnalliset luottamushenkilöt valitaankin useimmiten poliittisin perustein, käräjäoikeuden lautamies ei voi esiintyä puoluetunnuksen alla. Lautamiehen tehtäviä ei myöskään voida pitää kunnallisena luottamustehtävänä, vaikka valtuusto valitsee lautamiehet. Pikemminkin on kyse valtiollisesta luottamustehtävästä. Tuomioistuimen jäsenen on oltava ehdottoman puolueeton. Hän jakaa oikeutta, tulkitsee lakia.

Haastattelu:
Jorma Mäntylä

Punaisten muistomerkillä 6.12.2017

           Suomen sata vuotta ja demokratia

Valtuutettu Jorma Mäntylän puhe Kangasalan punaisten muistomerkillä 6.12.2017

Hyvät toverit!

Suomen täyttäessä sata vuotta on kuultu puhetta itsenäisyydestä, joka lunastettiin sotien ja ihmisuhrien avulla. Vähälle huomiolle on jäänyt demokratian merkityksen muuttuminen itsenäisen Suomen aikana. Suomella on mennyt hyvin, kun demokratian periaate on ollut kunniassa ja kansalaismielipidettä on kuultu. Vaikeuksia ja sotia on tullut, kun poliittinen ja taloudellinen johto on toiminut vailla kansalaisten tukea tai vastoin kansalaismielipidettä.

Kirjailija Matti Kurjensaari jakoi Suomen historian ensimmäiseen ja toiseen tasavaltaan 1948 ilmestyneessä teoksessaan Taistelu huomispäivästä. Vuonna 1919 muodostunut ensimmäinen tasavalta kaatui 1944 välirauhansopimukseen. Siitä alkoi liberaalin demokratian toinen tasavalta. Akatemiaprofessori Pertti Alasuutari on jatkanut tätä jaottelua ja puhuu 1980-luvun puolivälissä muuttuneesta Suomesta nimellä kilpailutalous. Tämä eräänlainen kolmas tasavalta tuotiin Suomeen ulkopuolelta.

Ensimmäinen tasavalta siis syntyi vuoden 1918 sisällissodan raunioille. Sisällön ratkaisi sodan voittaneen valkoisen osapuolen keskinäinen hajoaminen. Ensimmäistä presidenttiämme K.J. Ståhlbergia on kiittäminen, että 1919 perustuslaissa turvattiin keskeiset perusoikeudet. Ensimmäisen tasavallan aikana valta siirtyi jyrkemmälle suuntaukselle, joka halusi ”työväenkysymyksen lopullista ratkaisua”. Poliittisia puolueita kiellettiin, sanomalehtiä lakkautettiin, työväenpuolueiden ja ammattiliittojen aktivisteja kyyditettiin ja teloitettiin. Irtautumista 1919 perustuslaista merkitsi tasavallan suojelulaki 1930, jonka perusteella jopa kansanedustajia vangittiin.

Suomesta ei onneksi tullut Saksan ja Italian kaltaista yhden puolueen fasistidiktatuuria, mutta yhteistyö ja liittoutuminen Saksan kanssa vei Suomen sotiin. Sotilaallisesta liittoutumisesta natsi-Saksan kanssa ei koskaan kysytty kansalaisten mielipidettä.

On historian paradoksi, että Josef Stalinin johtama totalitaarinen Neuvostoliitto pakotti Suomen porvarilliseksi demokratiaksi 1944. Perustuslain ihmisoikeudet palautettiin toisessa tasavallassa. Historian tutkijat ovat kiistelleet oliko tämä Neuvostoliiton tavoite, vai halusiko se Suomesta Itä-Euroopan maiden kaltaisen kansandemokratian. Se on kuitenkin nähty ja koettu, että Neuvostoliitto ja nykyinen Venäjä hyväksyvät luoteisrajallaan sotilaallisesti liittoutumattoman ja taloudellisesti vauraan liberaalin demokratian.

Juho Kusti Paasikiven, Urho Kekkosen ja Mauno Koiviston toinen tasavalta oli maan suurta yhteiskunnallista rakennemuutosta. Maatalousvaltainen Suomi teollistui. Muutos ei ollut helppo. Eturistiriitojen maassa vasemmistopuolueiden ja ammattiliittojen piti kamppailla jokaisesta uudistuksesta. Tasavallan merkittävimmät uudistukset olivat peruskoululaki 1970 sekä kansanterveyslaki 1972. Ne nostivat Suomen pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi. Suomalaisten elinajan odote ja koulutustaso ovat nousseet kansainvälisesti korkealle tasolle. Poliittinen oikeisto vastusti raivokkaasti molempia lakeja järjestäen jopa jarrutuskeskusteluja eduskunnassa. Mutta erimielisyydet ratkaistiin demokraattisesti sanan säilällä, ei kiväärien avulla, kuten 1930-luvulla. Urho Kekkonen kirjoitti jo 1934, että pakkotoimet olivat kaksiteräinen miekka eikä niitä tule käyttää yli todellisen tarpeen sillä muuten demokratia muuttuu itse hirmuhallitukseksi. Oli myös koetettava saada aikaan parannuksia ja korjauksia niihin epäkohtiin, jotka myötävaikuttivat ääriliikkeiden suosion kasvuun.

Kolmannen tasavallan ja kilpailutalouden synty ajoitetaan vuoteen 1987, jolloin nousi valtaan ensimmäinen sinipunahallitus. Sen jälkeen on nähty mitä aiheuttaa kilpailutalouden markkinaohjaus. Holkerin sinipunaa seurasi syvä taloudellinen lama 1991-93. Vaikutus näkyy yhä selvimmin työllisyysluvuissa. Paljon puhutun 1930-luvun laman huippuvuonna 1932 työttömiä oli 92 000. Toisen tasavallan aikana Urho Kekkonen perusti hätätilahallituksen 1975, kun työttömyys ylitti 150 000. Nyt lokakuussa 2017 meillä oli Tilastokeskuksen mukaan työttömiä 200 000 ja työvoimaviranomaisten mukaan 272 500 (tosiasiassa yli 300 000 erilaisten tuki- ja velvoitetyöllistettyjen takia). Kilpailutalouden ajan ylivoimaisesti suurin epäonnistuminen on massatyöttömyys, ja se hyväksytään normaaliksi olotilaksi. Poliitikot kehuvat miten hyvin menee, ja kohtaanto-ongelman takia on jopa työvoimapula. Tiedotusvälineistä saamme lukea miten työttömyys johtuu laiskoista työn vieroksujista, jotka haluavat loisia tukiaisten avulla.

Matti Kurjensaari arvioi työväenliikkeellä olleen johtoaseman vuonna 1948 ja kirjoitti, että ”työväenliike asettaa kysymykset, joihin muiden on vastattava.” Tämän päivän Suomea johtavat porvaristo ja kokoomus. Vasemmisto ei kykene vastaamaan onko kolmannen tasavallan kilpailutalous edistystä vai paluuta 1800-luvun kaltaiseen raakaan markkinatalouteen. Sosiaalinen eriarvoisuus, demokratian puute ja kamppailu siirtomaaherruudesta johtivat maailmansotaan ja Suomessa sisällissotaan.

Politiikassa ja taloudessa pitää nostaa demokratian vaatimus. Suomi liitettiin Euroopan unioniin 1995 kansanäänestyksen turvin. Yhteisvaluutta eurosta ei järjestetty kansanäänestystä, kuten Ruotsissa ja Tanskassa. Yhteisvaluutta euro sitoo Suomen Maastrichtin sopimuksen mukaisesti suurtyöttömyyttä ylläpitävään talouteen. Euro on syössyt 20 vuoden aikana kokonaisen nuorisosukupolven suurtyöttömyyteen. Euro sitoo Suomen entistä lujemmin demokratiavajeiseen Euroopan liittovaltioon. Tästä liittovaltiosta ei ole kysytty eikä kysytä kansalaisten mielipidettä.

Demokratiaan ei myöskään kuulu 1990-luvulla alkanut Suomen salakuljettaminen sotilasliitto Natoon. Kansalaismielipide on selkeästi Natoa vastaan. Helsingin Sanomien (5.11.17) ja MTS:n (29.11.17) gallupien mukaan 60% suomalaisista on Natoa vastaan ja vain noin 20% kannattaa jäsenyyttä. Silti poliittinen johtomme lisää järjestelmällisesti yhteistyötä Naton kanssa, ja on jopa valmis lähettämään lisäjoukkoja Nato-sotiin Afganistaniin ja Irakiin. Suomessa järjestetään Naton sotaharjoituksia. Naton kanssa tehtyä isäntämaasopimusta ei tuotu lainkaan eduskuntaan. Röyhkeimmät poliitikot vastustavat avoimesti kansanäänestystä Natosta. Kansalaismielipide halutaan sivuuttaa kuten 1930-luvun Saksa-yhteistyössä. Se sotilaallinen liittoutuminen maksoi Suomelle Karjalan ja Petsamon. Perustellusti pitää kysyä mihin voi johtaa uusi sotilaallinen liittoutuminen jatkuvia sotia käyvien Nato-maiden kanssa.

Hyvät kuulijat! Vuoden 1918 punaiset taistelivat vakaumuksensa puolesta, koska heidän ääntään ei muutoin kuultu. Muistamme heidän työtään demokratian ja hyvinvoinnin puolesta, kun laskemme seppeleen.

Arkistojen saloja Kangasalla

Kangasalan vasemmiston ryhmähuoneen arkisto arvioitiin. Kuva: Jorma Mäntylä.

Kangasalan Vasemmistoliiton ja sen edeltäjän SKDL:n valtuustoryhmän arkistoa perattiin keskiviikkona 18.10. Talteen jäivät pöytäkirjat 1970-1990-luvuilta, osa luovutetaan Kansan Arkistoon ja osa päätyi kierrätykseen. Paljon on vettä virrannut Vääksynjoessa. Ikuisuusaiheita riittää.

Kangasalan kunta teetti remontin vanhan valtuustosalin puolueiden ryhmähuoneissa. Samalla paikkoja siivottiin ja puolueet saivat uudet arkistokaapit. Vasemmistoliiton Jorma Mäntylä, Iikka Nikkinen, Timo Rautanen ja Pertti Salo inventoivat yhden illan vuosikymmenien arkistoja.

Kunnallispolitiikka 1970-luvulla oli ankaraa vääntöä. Kangasala oli tasapainokunta, jossa vasemmistoenemmistö oli vuoden 1976 kunnallisvaaleissa vaihtunut yhden paikan oikeistoenemmistöksi 43-jäsenisessä valtuustossa. Siksi puolueiden toiminta oli tarkoin järjestäytynyttä ja ryhmäkuri oli kova. Valtuustoryhmien kokouksissa käytiin huolellisesti esittelylistat läpi ja kohta kohdalta päätettiin miten ryhmä toimii yhtenäisenä valtuustossa.

Vuoden 1977 valtuustoryhmän pöytäkirjojen mukaan Suomen Kansan Demokraattisella Liitolla eli Vasemmistoliiton edeltäjällä oli kahdeksan valtuutettua ja Sdp:llä 13, yhteensä 21. Oikeistopuolueilla oli 22 paikkaa. SKDL:n valtuustoryhmän puheenjohtaja oli Wiking Husberg ja sihteeri Tuula Salminen.

Kunnanhallituksen kokoaminen vaalien jälkeen lienee ollut tuskallista, sillä siinä oli vain seitsemän jäsentä ja voimasuhteet 4-3 oikeistolle. Oikeiston johtohahmo on ollut Heikki Ollila.

SKDL:n valtuustoryhmän kokouspöytäkirjat syksyltä 1977 ovat erittäin huolellisesti kirjoituskoneella tehtyjä. Jokainen valtuuston esittelylistan kohta on käyty läpi ja ryhmä on päättänyt etukäteen miten käyttäydytään valtuustosalissa ja kunnanhallituksessa. Erityistä tuskaa on tuottanut veroäyrin korottaminen vuodelle 1978. SKDL:n mukaan se olisi pitänyt pitää 14,5 pennissä, mutta kunnanhallituksen äänestyksessä 15 penniä oli voittanut äänin 4-3 (ei Annikki Hietikko, SKDL ja Eero Järvenpää sekä Heikki Salmela, Sdp). Valtuustossa veronkorotus meni läpi äänin 22-21.

Siis mitä? Veroäyri eli nykyinen veroprosentti oli 14,5 vuonna 1977! Niin oli, ja nyt se on 21, eikä sekään riitä, vaan aina vain leikataan ja supistetaan.

SKDL:n ryhmä oli kovasti myös kunnallisten maksujen korotuksia vastaan. Valtuutettu Wiking Husbergia velvoitettiin pitämään puhe, jossa vastustetaan vesi- ja viemärimaksujen korotuksia, koska niistä on tulossa uusi jakovero.

           Kuntademokratiaa puolustettiin

Kevyen liikenteen väyliä kunnassa kehitettiin ja kunnaninsinööri oli laatinut kolme vaihtoehtoa kehittämisen pohjaksi. Kunnanhallitus päätyi C:n kannalle, ja olipa keskusteluissa mukana tutunoloinen aihe kevyen liikenteen väylästä Ruutana-Vatiala. Toinen iäisyysaihe näyttää olleen valtuuston esittelylistojen toimittaminen valtuutetuille. SKDL:n mukaan niiden on oltava ajoissa valtuutettujen luettavana. Valtuutettu Väinö Humalamäki teki 25.8.1977 valtuustoaloitteen, että esittelylistat on tuotava valtuutetuille kotiin, ja vasta jos kotona ei olla, ne pudotetaan postilaatikkoon. Kunnanhallitus suhtautui aloitteeseen myönteisesti ja päätettiin lähettien käytöstä.

SKDL:n nimessä ei suotta ollut demokratia-sana. Mitähän Humalamäki tuumisi, jos tietäisi, että nykyään listat tulevat vain viisi päivää ennen valtuuston kokousta? Vielä keväällä 2017 käytäntö oli seitsemän arkipäivää.

Yhteiskunnallista ilmapiiriä 1970-luvulla kuvaa SKDL:n kunnallistoimikunnan päätös 11.1.1978 lähettää Tiedonantajan onnitteluadressi kunnanjohtaja Jaakko Nurmiselle 50-vuotispäivänä.

SKDL:n valtuustoryhmä oli silti kaikkina aikoina demokratian ja työtätekevien sekä luonnon puolella. Kokouksessa 23.8.1988 puheenjohtajana oli Pertti Turtiainen ja läsnä mm. Olavi Talli. Tieverkkosuunnitelmaa haluttiin muuttaa siten, että tärkeät lintujärvet suojellaan ja teille etsitään muita vaihtoehtoja. Valtuustoaloitteita päätettiin tehdä kunnan oman rakennusliikkeen ja siivousliikkeen perustamisesta sekä sosiaalipalvelumaksujen poistamisesta pienituloisilta.

           Historian tuntemus tärkeää

Arkistossa oli monenmoisia tilastokirjoja, tutkimuksia ja selvityksiä. Niillä on edelleen käyttöä, kuten vuoden 2003 Kangasala-Sahalahti –kuntaliitosselvityksellä. Yhteenvedossa luvattiin: "Palveluiden voidaan taata jatkuvan vähintään nykyisen tasoisina ja monelta osin parempinakin." Kuluneen 14 vuoden jälkeen voi arvioida miten kävi. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen  uusi selvitys totesi, että kuntaliitokset eivät ole tuoneet säästöjä ja palvelut heikkenivät pienemmissä liitoskunnissa.

Kiinnostava oli myös vuoden 1984 kunnallisvaalien ehdokaslistojen yhdistelmä. SKDL:n listoilla oli 43 ehdokasta ja Sdp:llä oli täysi lista. Nykyään kaikilla puolueilla on vaikeuksia saada ehdokkaita kuntavaaleissa. Löytyipä SKDL:n ajan kaapista myös Ajokki Oy:n ampumakerhon pöytäkirjamappi.

Arkistoa penkonut neljän hengen työryhmä totesi, että historian tuntemus on tärkeää nykyajan ymmärtämiseksi. Kangasalan Vasemmistoliitossa vedotaan historia-aineiston keräämiseksi. Kangasalla ja Sahalahdella on paljon työväenliikkeen veteraaneja, joilla on kotonaan arvokasta aineistoa, kuten valokuvia ja pöytäkirjoja puolueosastojen sekä nuoriso- ja naisjärjestöjen toiminnasta. Kangasalan hautausmaalla olevan punaisten muistomerkin historia on osin selvittämättä.

- Lahjoittakaa aineistoa meille tai Kansan Arkistolle. Meihin voi ottaa yhteyttä ja sovitaan miten aineistot otetaan vastaan, vetoaa Iikka Nikkinen Kangasalan vasemmistosta.

Teksti ja kuva:
Jorma Mäntylä

Lisätietoa:

http://www.kansanarkisto.fi/

Iikka Nikkinen 050 4079375, Iikka.Nikkinen@kangasala.fi

tai

Jorma Mäntylä 0400 333575, Jorma.Mantyla@kangasala.fi

20.10.2017

Lämminhenkinen vammaisten kesätapahtuma

Puolueiden joukkueet ja palvelukoirien avustaminen näkövammaisten arjessa. -Kuva: Pertti Salo

Kangasalan Vasemmistoliiton edustajat osallistuivat tänäkin vuonna paikallisten vammaisjärjestöjen kesätapahtumaan Vesaniemen rannalla torstaina 24.8. Tapahtuman pääsisällön muodostavat paikallisten vammaisjärjestöjen ajankohtaiset kuulumiset, valtuustoryhmille järjestetyt leikkimieliset kilpailut, kestitys, saunomismahdollisuudet, kahvittelut keskusteluineen ja illan loppuhuipennuksena arpajaiset.

Osastomme edustusjoukkueen muodostivat Ranja Aukee, Milla Peltonen ja Pertti Salo. Joukkueemme ei yltänyt palkintosijoille, mutta voittaminen ei ollut pääasia ja kaikki osallistujat palkittiin. Osanottajia kisoissa oli demareilta, vihreiltä, keskustalta ja vasemmistolta.

Tapahtuman pääteemana oli palvelukoirien avustaminen näkövammaisten arjessa. Koirien läsnäolo omistajineen ja toiminnasta kertominen oli päivän parasta antia. Saimme konkreettisia neuvoja siitä, miten opaskoiraa ohjataan ja miten ulkopuolisten tulisi suhtautua näkövammaiseen, joka liikkuu opaskoiran kanssa. Keskustelussa todettiin, että lisävalaistusta asiasta tarvittaisiin runsaasti, sillä tietämättömät muut liikkujat voivat häiritä ja vaikeuttaa tiettyjä sääntöjä noudattavaa paria.

Oman ryhmämme arpajaiskingi oli tällä kertaa Pertti Salo, joka voitti jokaisella ostamallaan kuudella arvalla.

RANJA AUKEE

Vasemmiston Vappu Kangasalla 2017

Kuva: Pertti Salo.

Valtuutettu, YTT Ranja Aukee 1.5.2017 Suoraman työväentalon vappujuhlassa:

Hyvät toverit,

Suomen hallitus aikoo lahjoittaa itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan kunniaksi kansalaisilleen sote-paketin, joka sisältää suunnitelman kunnallisen itsehallinnon kaventamiseksi. Suunniteltu toteutus veisi suomalaisilta kunnilta niiden kahden keskeisen toimintalohkon, perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen tuottamis- ja järjestämisoikeuden. Lähipalvelut, ensisijainen hoito ja apu siirretään kauko-ohjaukseen ja voittoa tavoittelevien yritysten toimialaa laajennetaan. Tästä tulevat kärsimään ennen kaikkea palvelusten käyttäjät. Miten tämä on mahdollista?

Parhaat analyysit tehdään jälkikäteen, mutta niitä ei voida jäädä nyt tyynen rauhallisina ja hyväuskoisina odottamaan. On löydettävä keinot vauhdin hidastamiseen ja paremman suunnitelman tekemiseen. Suunniteltu uudistus heikentää toteutuessaan kaikkein hauraimmissa ja haavoittuvimmissa asemissa olevia väestöryhmiä ja parantaa jo ennestään hyvinvoivien asemaa. Vähävaltaiset, köyhät, työttömät ja vakavasti sairaat ihmiset ajetaan entistä huonompaan tilanteeseen – aivan kuten tehtiin 1990-luvun suuren laman jälkeen. Suunnitteilla oleva sote-malli on syvässä ristiriidassa Suomen terveyspolitiikan tasa-arvotavoitteen kanssa. Kaikille kansalaisille yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet tarpeenmukaiseen ja hyvänä hoitoon on turvattu Suomen perustuslaissa, ja pitäisi olla jatkossakin.

Sote-uudistuksen alkuperäisenä tavoitteena oli panostaa lähipalvelujen, terveyskeskusten ja sosiaalitoimen, vahvistamiseen ja uudistamiseen, lisätä hallinnon eri sektoreiden moniammatillista yhteistyötä asiakkaiden ja potilaiden tarpeista lähtien sekä heitä kuunnellen. Nyt tekeillä olevassa mallissa toimitaan täysin päinvastaisesti. Kuntien vaikutusvaltaa heikennetään, rahoitusratkaisuista vaietaan, byrokratiaa kasvatetaan ja palvelujen saatavuutta heikennetään. Oleellinen tieto hukkuu jonninjoutavien ohjeistusten, selvitysten, valitusten ynnä muiden paperitulvaan, jota varten tarvitaan lisätyövoimaa. On odotettavissa, kaaosta, lykkääntymistä, väärinkäsityksiä ja oikeustaisteluita. Digitalisoinnin suunnittelu on alkutekijöissään – silti toteutusta viedään härkäpäisesti läpi.

Uudistuksen tarkoitus oli säästää sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista kolme miljardia, ties millä keinoin. Asiantuntijat eivät usko säästöihin, vaan päinvastoin, he arvioivat kustannusten kasvavan. Yksi miljardi aiotaan säästää vanhustenhuollossa. Kun kansalaisgallupeissa ennen kuntavaaleja kuntalaisilta kysyttiin, mitä kunnan tehtäväaluetta he pitävät ensisijaisen tärkeänä, 98 prosenttia vastasi: vanhustenhuoltoa. Ja mitä tekee hallitus? Se säästää niiden ihmisten elämänehdoista, jotka ovat tehneet elämäntyönsä muiden ihmisten hyväksi, usein pienellä palkalla tai ilman palkkaa ja jotka vielä vanhoinakin tekevät äärettömän paljon erilaista huolehtimis- ja auttamistyötä, muun muassa omaishoitajina, järjestöaktiiveina ja lastensa perheiden tukijoina. Rangaistukseksi tästä kaikesta hallitus sysää heidät kansainvälisen terveysbisneksen pyörittämiin kalliisiin niin kutsuttuihin palvelutaloihin tai jättää yksin virumaan koteihinsa.

Vanhus- ja vanhuuspuhe on nykyään negatiivista. Vanhuksia kaltoinkohdellaan, jopa ryöstetään, ja pallotellaan hoitopaikasta toiseen, tai edestakaisin kodin ja hoitopaikan välillä. Vanhuksista ollaan tekemässä uudenaikaisen huutolaispolitiikan kohteita – on osittain jo tehtykin. Tämä on kertakaikkinen häpeätahra Suomen politiikassa, teidän ja meidän on saatava se loppumaan.

Juuri nyt, koko ajan, kun me päivittelemme ja virkamiehet ja –naiset ynnä muut pähkäilevät järjettömän valinnanvapauslakiluonnoksen parissa, tekevät suuret terveysyritykset lobbareineen aggressiivista markkina-alueiden valtauspolitiikkaa ostamalla pienempiä yrityksiä, tontteja, rakentamalla uusia hoitopaikkoja jne. Osa kuntapäättäjistä on ollut tukemassa tätä kehitystä, valitettavasti. Siirretään vastuu ja pestään kädet kuten Pilatuskin aikoinaan teki. Niinkö?

Globaali terveysbisnes on yksi nopeimmin kasvavia ja parhaiten tuottava yritysaloja maailmassa. – Miettikää mistä ne tahkoavat rahansa, minne rahat menevät ja keitä ne eniten hyödyttävät! Samalla tavoin koulutettu henkilöstö toimii molemmissa, mutta bisnestaidoissa yksityinen sektori on edellä. Se ei oikeuta uskomaan, etteikö julkisia palveluita haluttaisi tai voitaisi parantaa. Nyt laitetaan muka oikeudenmukaisesti kaikki yhteiselle viivalle, paitsi että julkinen saa korjata yksityisen tekemät laiminlyönnit ja haaverit ja sen lisäksi kantaa vastuun kaikesta sellaisesta hoidosta ja toiminnasta, mitä yksityissektori ei voi, tai ei halua ottaa omalle vastuulleen. Kermankuorintaa on tehty tähänkin asti ja tulevaisuudessa tultaneen omat herkkupalat noukkimaan entistä himokkaammin. Yksi parhaita, suurimpia voittoja tuottava terveysbisneksen alueita on vanhusten laitosmainen hoito. Ympärivuorokautinen palvelutalo on käytännössä laitoshoitoa, vaikka sitä myydään avohoitona. Asukas maksaa itse vuokran ja palvelut sen lisäksi myös itse, heille nämä yksiköt ovat kalliimpia kuin entinen kunnallinen vanhainkotihoito. Ja tässäkin osa kuntapäättäjistä on väistänyt omaa vastuutaan.

Muutosvastarinnan murtamisen keinot ovat nyt kovassa käytössä:

Puetaan haluttu hanke hyvältä kuulostavaksi. Korostetaan vain hyviä puolia, vältetään uhkien ja riskien esiin nostamista. Laaditaan sanoma niin, että ihmiset haluavat olla mukana ”hyvässä hankkeessa”. He eivät halua tulla nolatuksi olemalla tietämättömiä tai vastustelijoita tai mitenkään hankalia. Tästä kuuluisa esimerkki on Anderssenin sadussa ”Keisarin uudet vaatteet”. Vain viaton lapsi uskalsi kysyä, miksi keisarilla ei ole vaatteita? Hän saattoi kysyä sitä, koska häntä ei uhannut nolatuksi tuleminen, kuten keisarin hännystelijöitä.

Käytetään hyväksi kiirettä. Koetetaan saada ihmiset uskomaan, että uudistus pitää viedä nopeasti maaliin, muuten tulee vaikeuksia ja lisäkuluja. Ihmiset reagoivat yllättäviin ja suurin muutoksiin voimakkaasti tunteella, jos he kokevat itselleen tärkeitä arvoja loukattavan. Sen jälkeen he vasta rupeavat tarkemmin tutkimaan mistä tässä on kysymys, kuuntelevat eri osapuolia ja ottavat järjen käytön mukaan harkintaan ja tekevät sitten ratkaisunsa. Tunne ja järki eivät ole vastakohtia. Ihminen tarvitsee molempia ja osaa myös käyttää niitä ”järkevästi”. Ei ole hyvä antaa heille tällaista miettimisaikalisää. Pallo nopeasti vaan maaliin ja sitä on hyvä vielä vauhdittaa pelolla, uhkakuvilla ynnä muulla sellaisella.

Valinnanvapauslaki kuulostaa hyvältä. Sen lakiluonnos käsittää 1000 konekirjoitussivua. Lausuntokierros kestää kauan, eivätkä lausunnot – hyvätkään, yleensä johda olennaisiin muutoksiin. Niiden avulla haetaan hyväksyntää hankkeelle näennäisdemokraattisin keinoin.

Uusia lakiehdotuksia on tulossa. Eilen 30.4. uutisointiin hallintarekisterilain etenemisestä eduskuntaan. Kyseinen laki mahdollistaa kytkösten peittelyn esimerkiksi sote-polulla. Se antaa mahdollisuuksia väärinkäytöksiin, kuten verotuksen välttämiseen ja korruptioon. Lakialoite, jota on ajettu moneen kertaan, on kohdannut aiemmin vastustusta. Nyt asiasta sovittiin hallituksen kehysriihessä. Valiokunta lisäsi mietintöönsä lausumia, joilla se pyrkii turvaamaan omistusten julkisuuden jatkossa. Nämä lausumat eivät tosin sido hallitusta mitenkään. Soini kutsui hallintarekisteriä oppositiovuosinaan hämärärekisteriksi, mutta nyt perussuomalaiset ovat valmiita hyväksymään lain. ”Tapamme on sellainen, ettei pidetä ääntä, mutta olemme hyvin vakavalla mielellä liikkeellä”, sanoi Orpo Nordean pääkonttorin siirrosta yle-uutisissa eilen; samaa menettelytapaa hän taitanee noudattaa myös sote-uudistuksen läpiviemisessä.

Populistinen politiikka ja tiedottaminen on toki osattu ennenkin puolin ja toisin, mutta nyt tämän keinon parhaat haltijat ovat päässeet hyviin asemiin. Alan hallitseva maailmanmestari on Yhdysvaltojen presidentti ja koti-Suomessa alan lahjakkain edustaja on perussuomalaisen puolueen nykyinen puheenjohtaja ja Suomen ulkoministeri. Soinin vitsit eivät enää naurata. Hänen käytöksensä ei johdu tyhmyydestä, eikä luultavasti kovin paljon tietämättömyydestäkään, vaan diilistä, jonka hän oletettavasti on tehnyt Sipilän ja Orpon kanssa.

Tehokkaammaksi kiillotettu keino on lisääntynyt hämäyspuhe ja suoranainen valehtelu politiikassa. Väitetään esimerkiksi, että uudistuksella säästetään verovaroja, vaikka kaikki asiantuntijat sanovat, että uudistuksella ei säästetä, alun jälkeen kustannukset nousevat korkeuksiin. Arvostelusta ei välitetä, vaan omia väittämiä toistetaan itsepintaisesti. Omien etujen puolustamispuheessa käytetään osatotuuksia tai vain tiettyä osaa asiakokonaisuudesta harkitusti ja suunnitelmallisesti. On olemassa jopa näiden vääristelyjen tekemiseen tarkoitettuja organisaatioita.

Hyvältä kuulostavilla ja/tai vaikeasti ymmärrettävillä termeillä ratsastaminen on tehokas keino. Tällaisia jatkuvasti toistettuja hyviä termejä ovat esimerkiksi ”hyvinvointivaltio”, ”palveluseteli” ”valinnanvapaus”, ”asiakaslähtöisyys”, ”demokratia”, ”järkisyyt”, ”laadukkaat palvelut”, ”vaikuttavuus”, ”integraatio” jne. Kuka niitä voisi vastustaa? Kuka tahansa voi niitä käyttää vaikkei ymmärtäisi hölkäsen pöläystä niiden sisällöstä.

Markkinavaltaajien yritys kaapata äitiys- ja lastenneuvolat kilpailutuksen ja yhtiöittämisen piiriin oli jo niin röyhkeä temppu, että laaja lääkärijoukkokin ryhtyi yhdessä ja avoimesti puhumaan suomalaisen neuvolalaitoksen puolesta.

Edellä sanomani ei nyt ollut kovin mieltä kohottavaa, mutta tarkoitus olikin saada porukat liikkeelle. Nyt meilläkin pitäisi olla kiire ja valmius alkaa toteuttaa hyvinvoivien asukkaiden Kangasala-suunnitelmaa. Täällä on siihen hyvä perusta ja paljon osaajia.

Vappu on työn ja työväen juhla, myös niiden, jotka ovat jo päivätyönsä tehneet tai eivät ole saaneet työtä. Vappu on ylioppilaiden juhla, mutta myös kaikkien muidenkin opiskelijoiden juhla ja niiden jotka etsivät paikkaansa yhteiskunnassa. Vappu on Suomen lipun juhla, mutta myös punalippujen juhla. Yhdistäkäämme vasemmiston voimat kamppailuun aatteemme ja paremman huomisen puolesta.

Toivotan jokaiselle Hyvää Vappua, iloista Vappua ja rohkeutta sekä voimia tuleviin taistoihin.

Mureneeko hyvinvointivaltion perusta?

Jorma Sipilä (vas) ja Anneli Anttonen. (Kuva: Jorma Mäntylä.)

– Miten käy kuntapalvelujen?

- Pohjoismainen hyvinvointivaltio on menestystarina vailla vertaa. Jos pakkoyhtiöittämis-sote tuhoaa sen, tehdään korjausliikkeitä ja palautetaan se, sanoi sosiaalipolitiikan emeritusprofessori Jorma Sipilä torstaina 23.3. Kangasalan vasemmiston keskustelutilaisuudessa, joka kokosi parisenkymmentä osanottajaa uimahallin kahvioon.

Kollega Anneli Anttonen varoitti esityksessään pakkoyhtiöittämisestä ja valinnanvapaudesta.

- Suunniteltu sote-järjestelmä ei toimi. Valinnanvapaus hyödyttää hyvin harvoja, byrokratia ja valvonta lisääntyvät eikä tule säästöjä, Anttonen ennakoi.

Tulossa on Suomen historian suurin yksityistäminen. Yli 200 000 kuntien työntekijää siirretään osakeyhtiöiden palvelukseen. Kyse on kymmenen miljardin euron liikevaihdosta, ja päälle tulee vielä kuntien omaisuutta oleva neljän miljardin euron kiinteistömassa, terveyskeskuksia, hammashoitoloita ja muita rakennuksia. Pelkästään Pirkanmaalla on 23 000 sote-työntekijää, jotka työskentelevät 661 toimipisteessä lähes miljoonan kerrosneliömetrin tiloissa.

Eipä ihme, että Pihlajalinnan ja terveysalan firmojen pörssikurssit ovat rakettimaisessa nousussa.

Jorma Sipilä kysyi miten hyvin toimineen julkisen terveydenhuollon alasajo ja ryöstö on tullut mahdolliseksi, ja hänellä oli selkeitä vastauksia:

- Vasemmiston heikkous on vaikuttanut prosessin käynnistymiseen, ja myös kepu on muuttunut. Elämäntavat ovat yksilöllistyneet, minkä takia nuoret eivät ole kiinnostuneita sotesta, vaan ajattelevat että samantekevää kuka palvelut minulle tuottaa. Myös propaganda vaikuttaa, kun kohta 30 vuotta on huudettu miten kauheita ovat valtion ja kuntien monopolit, Sipilä arvioi.

Sodassa, rakkaudessa ja politiikassa kilpailijan heikkouden hyväksikäyttö on sallittua, ja kokoomus osaa sen taidon. Se nokitti vasemmistoa sinipunahallinnoissa 20 vuotta, ja nyt on kepun sekä persujen vuoro. Ne laulavat kuorossa kokoomuksen heiluttaessa sote-tahtipuikkoa.

- Timo Soini julistaa miten hienoa on, kun köyhäkin saa valinnanvapauden, Anneli Anttonen letkautti.

Jorma Sipilä muistutti ulkomaisista kokemuksista, joista tutkijat ovat varoitelleet suureen ääneen. Valinnanvapaus suosii varakkaita. Yksityinen terveydenhuolto keskittyy liiketaloudellisesti kannattaville alueille ja suosii hyvin toimeentulevia. Yksityiset haluavat maksukykyiset ja helpot asiakkaat. Vaikeasti sairaat, moniongelmaiset ja kalliit potilaat jäävät riesoiksi julkiseen terveydenhuoltoon, jota ajetaan alas, koska verotusta halutaan keventää eikä raha siksi riitä julkiseen terveydenhuoltoon. Kahden kerroksen väkeä tulee, sosiaalinen eriarvoisuus lisääntyy.

Päälle tulee yksityisen omistuksen nopea keskittyminen suurin terveysalan ketjuihin.

- Saamme valtion ja kuntien monopolien tilalle yksityiset monopolit. Hoitoketjut pirstoutuvat, koska on sekaisin monenmoisia toimijoita vailla toimivaa kontaktipintaa. Kokonaiskustannukset nousevat, varoitti Anneli Anttonen.

- Taustalla on ajatus, että kuntia ja valtiota hoidetaan kuin ne olisivat liikeyrityksiä. Mutta kun ne eivät ole. Kansalaisen muuttaminen kuluttajaksi ei ole helppoa, Anttonen arvioi.

Kunnan palveluksessa oleva lääkäri tietää saavansa palkkansa potilailta, jotka ovat veronmaksajia. Lääkärin edun mukaista on parantaa tehokkaasti pienin kustannuksin. Markkinoilla toimivan yksityisen terveysaseman lääkärille potilas on asiakas, jolta pitää lypsää mahdollisimman paljon rahaa. Mitä enemmän potilas sairastaa, mitä enemmän häntä leikataan ja mitä enemmän hän käyttää lääkkeitä, sitä tuottavampi asiakas hän on. Ja jos joku menee pieleen, hoitakoon julkinen terveydenhuolto tappiolliset tapaukset loppuun.

- Suhtautuminen valtioon on muuttunut. Pohjoismaissa valtio nautti kansalaisten luottamusta. Veroja maksettiin, koska vastineeksi saatiin terveys- ja koulutuspalveluja. Finanssipääoman vahvistuminen on tehnyt valtiosta ja veronmaksajista hyväksikäytön kohteita. Jos pankkia uhkaa konkurssi, se pelastetaan veronmaksajien tukiaisin. Jos leikkaus yksityissairaalassa epäonnistuu, julkinen sairaala paikkaa vahingot veronmaksajien rahoin, Jorma Sipilä kertoi. Tilaisuudessa kuultiin esimerkkitapauksia miten yksityispuolen epäonnistumisia on paikattu kalliisti julkisissa sairaaloissa.

Sipilä ja Anttonen ovat asiantuntijoina monien muiden tavoin varoitelleet osakeyhtiö-soten vaaroista. Kritiikki on mennyt kokoomuksessa kuuroille korville. Osa lääkäreistä kannattaa osakeyhtiömallia ja terveysfirmojen voimakas lobbaus vaikuttaa oikeistopuolueissa.

Onkin ilmeistä, että vasemmiston heikkouden oloissa tulee hyvin rujo osakeyhtiö-sote. Tosin SOS-hallituksen kaatuminen on mahdollista, jos pääpuolueet kärsivät vaalitappion kuntavaaleissa. Korjausliikkeitä joudutaan silti tekemään, sillä hallitsematon markkinavoimien päästäminen valloilleen 10-15 miljardin euron bisneksessä tuottaa varmasti yllätyksiä.

Yleisöpuheenvuorossa valinnanvapautta ja osakeyhtiö-sotea verrattiin kokoomuksen tekemisiin Holkerin-Sorsan sinipunahallituksessa 1987-91. Puolueen ehto demariyhteistyölle oli rahamarkkinoiden vapauttaminen. Seuraus hallitsemattomasta muutoksesta oli pankkikriisi ja syvä lama 1991-93, jonka laskua maksetaan edelleen räjähtäneenä valtionvelkana. Nyt kokoomus on tekemässä toistamiseen samanlaisen kynnyskysymyksen soten valinnanvapaudesta ja osakeyhtiöistä.

- Vaikutusarviointi on sote-lainsäädännön heikko kohta. Hallitsematon kertakaikkinen markkinavapaus tuottaa varmasti yllätyksiä yli 10 miljardin euron sote-bisneksessä, ennakoi Anneli Anttonen.

Jorma Sipilä totesi, että ”tuhannen vuoden perspektiivissä” on kuitenkin menty eteenpäin. Jos sote aiheuttaa alasajon, se pitää korjata. Kritiikistä tulee kovaa, ja kyse on enemmän siitä kuka tekee korjausliikkeet.

- Jos pohjoismainen hyvinvointivaltio on uhattuna, se pitää keksiä uudelleen, Sipilä päätti. ●

 Video: Tämäkö on soten tulevaisuus?

Punaisten muistomerkillä 6.12.

Kuva: Jorma Mäntylä

Kangasalan Vasemmistoliiton perinteinen itsenäisyyspäivän muistotilaisuus vuoden 1918 punaisten muistomerkillä kokosi tusinan osanottajia. Puheen piti Iikka Nikkinen (kuvassa vas.) Kuhmalahdelta ja seppeleen laski Timo Rautanen.

Iikka Nikkinen 6.12.2016:

”Synnyin vuonna 1985 ja suurimman osan elämästäni olen elänyt kuplassa nimeltä hyvinvointivaltio. Mutta mitä hyvinvointivaltio oikeasti edes tarkoittaa? Eräs määritelmä hyvinvointivaltiosta kuuluu näin: “hyvinvointivaltio on valtio, jossa valtiolle on annettu keskeinen rooli kansalaisten elintason ja toimeentulon varmistamisessa”.

Kun mietitte viimeaikaisia leikkauspäätöksiä ja peilaatte niitä tuohon kyseiseen määritelmään, mitä tunteita se teissä herättää? Elämmekö me enää tuon määritelmän mukaan hyvinvointivaltiossa? Määritelmässä ei lajitella ihmisiä eri luokkiin vaan todetaan yksinkertaisesti, että valtion rooli on varmistaa jokaisen kansalaisen elintaso ja toimeentulo. Päätökset ja leikkaukset jotka ovat menneet läpi hallituksessa kohdistuvat suoraan kansalaisiin jotka tarvitsevat valtion tukea eniten. Yhteiset talkoot ovat muuttuneet talkoisiin, joissa lasketaan huomattavasti huono-osaisimpien ihmisten elintasoa ja kasvatetaan kuilua kansalaisten välillä.

Vuoden 1918 sisällissota on raaka esimerkki siitä mitä tapahtuu, mikäli tuon kuilun annetaan kasvaa valtavaksi ja kahden ääripään väliltä puuttuu ymmärrys ja myötätunto. Vuonna 2016 esimerkkejä samankaltaisesta vastakkainasettelusta on jo valitettavasti havaittavissa. Tuon kuilun kasvamiseen on puututtava. On oltava rohkea ja sanottava ei vastakkainasettelulle ja tuoda esiin ymmärrystä ja myötätuntoa jokaista kansalaista kohtaan. Ymmärrys ja myötätunto ovat selkeä perusta demokraattisessa hyvinvointivaltiossa.

Valitettavasti nyt on käynnissä hankkeita, jotka systemaattisesti ajavat alas demokratiaa sellaisena kuin me olemme sen tunteneet ja jonka varassa Suomesta rakennettiin valtio, josta jokainen suomalainen pystyi olemaan ylpeä. Leikkaamalla koulutuksesta ja vähäosaisten toimeentulosta hallitus murtaa sen Suomen perustaa joka on vuosia osoittanut esimerkkiä koko maailmalle. On käsittämätöntä, että hallituksemme on päätynyt ratkaisuihin jotka murtavat hyvinvointivaltion perustan.

Emme elä pelkästään kotimaassamme negatiivista aikaa vaan myös globaalisti, sitä ei ole kieltäminen vaan sen on tunnustettava olevan tosiasia. Tosiasia, joka saattaa monesta olla lannistava, mutta minä koen että hyväksymällä tämän tosiasian siitä voi myös saada voimaa tehdä muutoksia ihmiskunnan hyvinvoinnin eteen ja osallistua tasa-arvoisen tulevaisuuden rakentamiseen.

Ensi vuonna Suomen valtio saavuttaa merkittävän rajapyykin kun itsenäistymisestä tulee täyteen 100 vuotta. Ensi vuonna järjestetään myös tärkeät kunnallisvaalit jotka tulevat näyttämään suunnan seuraavalle sadalle vuodelle, mutta muutoksen positiivisuuteen voimme aloittaa jo tänään. Jakamalla tasa-arvoisesti rakkautta, ymmärrystä ja myötätuntoa jokaista ihmistä kohtaan luomme yhdessä pohjaa maailmalle, josta jokainen voi olla ylpeä sadan vuoden päästä, mutta tuon pohjan rakentaminen alkaa meistä jokaisesta tänään.

Kunnioitamme vuoden 1918 kaatuneita hetken hiljaisuudella ja seppeleen laskulla.”

Vasemmiston syystapahtuma kiinnosti

Puheenjohtajat Li Andersson (Vas.) ja Timo Rautanen (Kangasalan Vas.) tulossa tilaisuuteen.

Kangasalan Vasemmiston kuntavaaliavaus, avoin kokoontuminen ja keskustelutilaisuus lauantaina 15.10. sujui hyvin. Kiitokset osallistujille ja puhujille Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersonille ja kunnanvaltuutettu Jorma Mäntylälle hyvistä puheenvuoroista ja muille vilkkaasta keskustelusta. Vasemmisto puolustaa aina vähävaraisten ja työläisten etuja pitäen kiinni ohjelmistaan torjuen turhan ja verovaroja kuluttavan yksityistämisen ja yhtiöittämisen sekä antaa perheiden päättää lastensa päivähoidosta. Kunnan on myös kehitettävä vanhusten hoivaa ja nuorten koulutusta sekä investoitava työllisyyttä ja palvelujen kehitystä silmällä pitäen.

Tästä on hyvä jatkaa. Kiitos kaikille.
Kangasalan Vasemmisto.

Teksti ja kuvat: Pertti Salo

Lisää tapahtumasta: www.kaapeli.fi/~jmantyla/Vaali15/KS191016.pdf

Vappu Suoramalla 1.5.2016

Kuva: Pertti Salo.

Kangasalan Vasemmistoliiton puheenjohtaja Timo Rautanen:

Vappupuhe Suoramalla 1.5.2016

Hyvät ystävät, hyvät toverit !

Olemme jälleen päässeet kalenterissa siihen kohtaan, missä lukee Vappu, Suomen lipun ja suomalaisen työn juhla. Tuohon on myös pakko lisätä, ylioppilaiden ja työläisten suurin juhla. Vappuun on aina liittynyt työtätekevän väestön marssit, mielenilmaukset ja erilaisissa juhlatilaisuuksissa tapahtuvat hengen nostatukset ja näyttäminen, että kyllä vielä työväenliike ja työläisetkin ovat hengissä, ja että uutiset ay-liikkeen kuolemasta ovat täysin ennenaikaisia.

On ollut ilahduttavaa nähdä, että muulloinkin, kuin vain vappuna on viimeisen vuoden aikana saatu nähdä työtä tekevien ja varsinkin pienipalkkaisten duunareitten ja perustoimeentulolla kituuttavien kansalaisten ilmestyneen näyttämään useampaan otteeseen eripuolilla Suomea joukkovoimaansa nykyhallituksen kurjistamispolitiikkaa vastaan. Tämä Sipilän, Soinin, Stubbin hallitushan on ottanut käyttöön raskaat lyömäaseet joilla on yritetty juntata varsinkin maan hiljaisten, heikompiosaisten sormia irti leivänsyrjästä. Hallituksen leikkauspolitiikka on kohdistunut kaikkein pahiten pieni- ja keskituloisiin, sekä lapsiperheisiin erilaisten etuuksien leikkauksina ja verojen kiristyksinä. Väistämättä tulee mieleen, että iloista veronmaksajaa, palkkatyöläistä jolla ei ole mitään mahdollisuuksia verosuunnitteluun, rangaistaan Suomen ja käytännössä koko euroalueen talouslamasta, vaikka oikeat syylliset ovatkin aivan muualla optioetuineen ja veroparatiiseineen.

Maan hallituksen tai oikeammin Sipilän johtaman Oy Suomi Ab, hallintoneuvoston toinen kantava linjahan on ollut myös, että kaikki valtion, siis veronmaksajien omaisuus on myytävissä, julkinen palveluntuotanto on heikkoa ja tehotonta. Eli siis pilkotaan, myydään, yhtiöitetään ja ulkoistetaan, vaikka tulisi kuinka kalliiksi. Tämä ulkoistamisbuumi on näkynyt kunnissa synkimmin varsinkin sosiaali- ja terveydenhuollon piirissä ja eritoten vanhusten- ja vammaisten hoivapalveluissa. On myös kuntia, jotka ovat ulkoistaneet koko sote-toiminnan jättäen vain ja ainoastaan lakisääteiset palvelut kunnan tai kuntainliiton oman henkilökunnan ja palvelun piiriin.

Myös Kangasalla on annettu ulkoistamispirulle jo pikkusormi ja mikäli virkamiesten visiot toteutuvat, niin koko käsikin on aivan kohta mennyttä: Työterveyshuolto ollaan yhtiöittämässä Pihlajalinnan kanssa, siten että kunnalla olisi vähemmistöosakkuus; kunnan omat vanhustenhuollon laitokset ollaan lakkauttamassa ja ulkoistamassa, perusterveydenhuoltokin saattaa olla vaakalaudalla. Eli myös kuntatasolla kaikki tuntuu olevan kaupan, maksoi mitä maksoi.

Meillä Kangasallakin kaivattaisiin omaa joukkovoima-liikettä antamaan virkamieskunnalle ja osalle päättäjiä viestiä siitä, että myös kuntalaisten tarpeet ja toiveet olisi ottaa huomioon palvelurakenteessa ja että ulkoistamisia ja oman tuotannon alasajoja ei pitäisi tehdä vain siitä syystä, että ulkoistaminen on kivaa. Kilpailutus ja ulkoistamisprosesseissa tulisi minun mielestäni antaa myös kunnan omalle tuotannolle mahdollisuus osallistua ja näyttää osaamisensa, samoilla ehdoilla kuin yksityisetkin. Väittäisin, että varsinkin sote-puolella osaaminen kuntaväellä on usein erinomaisella tasolla ja kokonaiskustannuksetkin kilpailukykyisiä.

Ensi keväänä pidetään kuntavaalit ja silloin olisi jokaisella äänestysikäisellä kangasalalaisella mahdollisuus näyttää joukkovoimaansa, ehdokkaana tai äänestäjänä, millaiseksi haluamme kotikuntamme kehittyvän, kuka tai mikä meille tuottaa palvelut ja mihin hintaan ja mitä palveluita meillä ylipäätänsäkään on tarjolla. Äänestäjät ovat omalla käyttäytymisellään paljon vartijana, saadaanko meille viisaita päättäjiä vai mennäänkö sammutetuin lyhdyin metsään. Tarvitaan myös fiksuja, monitaitoisia, kiinnostuneita ja innostuneita ehdokkaita valtuustoon, mutta kyllähän heitä löytyy, että saadaan kunnan asiat kuntoon?

Kuntavaaliehdokkaaksi ilmoittautumisia odotellessani Toivotan teille kaikille oikein hyvää vappua ja kesän odotusta!

Kangasalan Vasemmistoliitto ottaa rahat pois Nordeasta

Kangasalan Vasemmistoliitto ry. siirtää rahansa pois Nordea-pankista. Yhdistys katsoo, ettei yritystoiminnan eettisiä arvoja korostava työväenliike voi tukea veronkiertoon osallistuvaa pankkia.

- Meidän ei tule tukea pankkia, joka aktiivisesti osallistuu asiakkaidensa verojen välttelyyn ja aiheuttaa näin valtiolle suuria tappioita menetettyinä verotuloina. Veroparatiisirahoilla olisi ollut monta käyttökohdetta huonompiosaisten auttamisessa kotimaassa, sanoo Kangasalan Vasemmistoliiton puheenjohtaja Timo Rautanen. Jäsenistössä on kannatettu mm. osuustoiminnallista Osuuspankkia.

Jopa tuhansien vasemmistolaisten ja työväenjärjestöjen rahat ovat Nordea-pankissa. Muun muassa Kangasalan Vasemmistoliiton kunnalliset luottamusmiespalkkiot ja jäsenmaksut ovat päätyneet Nordean tilille. Taustalla ovat olleet 1990-luvun pankkikriisin aiheuttamat yritysfuusiot.

Työväenjärjestöillä oli aikoinaan oma pankki Suomen Työväen Säästöpankki, josta tuli 1989 liikepankki STS-pankki Oy. Ammattiyhdistykset ja vasemmistojärjestöt käyttivät laajasti sen palveluja 1970-80-luvuilla. Sdp:n Ulf Sundqvistin johtama STS-pankki ajautui 1991-93 pankkikriisin aikana vararikon partaalle, jolloin omistaja STS-säätiö myi sen ale-hinnalla Kansallis-Osake-Pankille. Se lopetti STS:n toiminnan 1992. Pari vuotta myöhemmin KOP ajautui vaikeuksiin. Se fuusioitiin Suomen Yhdyspankin kanssa, jolloin syntyi Merita-pankki. Vuonna 1997 Merita yhdistyi ruotsalaisen Nordbankenin kanssa. Vuodesta 2001 se on käyttänyt nimeä Nordea.

Pankkifuusioiden sivutuotteena ammattiliittojen ja vasemmistopuolueiden sekä paikallisyhdistysten rahoja on Suomessa päätynyt laajasti Nordeaan ilman järjestöjen aktiivisia toimia. ●

Teksti ja kuva: JORMA MÄNTYLÄ (6.4.2016)

Kaiken moraalin perusta on välittämisessä - puhe 6.12.2015

Kuva: Pertti Salo.

Kangasalan vasemmistoliiton järjestämässä itsenäisyyspäivän juhlassa 6.12.2015 puhui yhteiskuntatieteiden tohtori Ranja Aukee. Yhdistyksen seppeleen laski Timo Rautanen.

”V. 1918 HENKENSÄ UHRANNEITTEN TYÖLÄISTOVERIEN MUISTOKSI

Näin on kirjoitettu tähän muistokiveen.

Sisällissota on sodista raain, siitä on ollut vaikea puhua. Vuoden 1918 sota jakoi kansan kahtia tavalla, jonka vaikutukset tuntuvat edelleen.

Muistan lapsuudestani Helsingin Pakilassa 1950-luvun alussa, miten luokkaviha oli läsnä jokapäiväisessä elämässämme. Lapsia kiellettiin leikkimästä vihollisleiriin lukeutuvien perheiden lasten kanssa, heidän kokoontumispaikkoihinsa meneminen oli selkäsaunan uhalla kielletty. Muistan miten koetin tarkkailemalla näitä vihollisia saada selville, näkyisikö heidän pahuutensa jotenkin joko heidän ulkonäössään, puheessaan tai tekemisissään. Se oli vaikeata, koska lähelle ei saanut mennä. Vanhempien vihaa ja katkeruutta ei suoraan voitu siirtää lapsiin, mutta kyräily, epäluulo, negatiiviset ajatukset ja asenteet siirtyivät kyllä. Sodan kauheuksista vaiettiin, niistä ei puhuttu edes humalassa.

Uusi tutkimus on tuonut esiin naisten ja lasten kokemuksia sodassa ja vankileireillä. Vuonna 2011 ilmestyi Tuulikki Pekkalaisen laaja tutkimus Susinartut ja pikku immet – sisällissodan tuntemattomat naiset. Kirjan nimessä heijastuu Ilmari Kiannon Keskisuomalainen-lehdessä 12.4.1918 olleen kirjoituksen lauseet: ” Todistettu on, että Suomen kansalaissodassa ovat punakaartilaiset petoja, monet heidän naisistaan susinarttuja, vieläpä naarastiikereitä. Eikö ole hulluutta olla ampumatta petoja, jotka meitä ahdistelevat”. Naisia kohtaan tunnettu viha ja pelko tulivat esiin myös Pekkalaisen tutkimuksessa.

Kansalaissodassa naisia katosi, heitä raiskattiin, häväistiin ja tapettiin. Hengissä säilyneet vangittiin ja vietiin Santahaminaan tai Hämeenlinnan pahamaineiselle vankileirille. Työväenliikkeen naisia tuomittiin monen vuoden vankeustuomioihin jopa lyhytaikaisen punakaartin keittäjänä tai sairaanhoitajana toimimisesta. Pahansuopuus ja kostonhalu tulivat esille naisista annetuissa lausunnoissa. Kyselyissä käytettiin johdattelevia kysymyksiä. Lausuntoihin kirjattiin muun muassa kyläjuoruja ja joissakin vaadittiin naisten tappamista. Leireillä pidettiin myös pienten lasten äitejä ja raskaana olevia naisia, heidät tuomittiin tavalliseen tapaan. Punaisia äitejä ei hyväksytty ja heidän lapsensa koettiin lähinnä hylkytavaraksi.

Kansalaissodassa sekä valkoiset että punaiset tekivät hirvittäviä terroritekoja. Me katselemme TV:ssä niiden tekemistä eri puolilla maailmaa joka päivä. Näemme tappamista ja kuulemme siitä sekä dokumenttien että fiktiivisten kertomusten kautta. Yhä lisääntyvästi saamme tietoa siitä, miten ihminen ahneudessaan tuhoaa elämän mahdollisuuksia omalla planeetallaan. Vallan ja rahan himo jakaa ihmiskuntaa yhä kiihtyvämmin hyvä- ja huono-osaisiin monella eri tavalla. Ei ole ihme, jos masentuneisuus ja voimattomuuden tunne lisääntyvät.

Jos maailma muuttuu yhdentekeväksi, moraali kuolee, totesi Martti Lindqvist kolumnissaan vuonna 1994. Hän sanoi, että kyynisyys on tehokkain moraalia tappava ominaisuus, vielä vihaakin vaarallisempi. Kaiken moraalin perusta on välittämisessä. Jos en tavoita mitään toisen kokemuksesta, en voi myöskään ymmärtää enkä puolustaa häntä. Empaattisuus on eettisyyden äiti, sanoi Lindqvist ja jatkoi: Moraali on myös sen ymmärtämistä, että jokaisen oikeuden puolella on velvollisuus. Jos minulla on oikeus saada apua hädän hetkellä, minulla on tietysti velvollisuus auttaa niitä, jotka ovat hädässä.

Niin yksinkertaista ja niin vaikeaa.

Hyvät vasemmistolaiset toverit, olkaamme ylpeitä oman liikkeemme arvoista, joita on kirjattu tähänkin muistomerkkiin. Arvostakaamme niitä, jotka taistelivat ja taistelevat ihmisoikeuksien ja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Me tulemme käymään tämän muistomerkin luona siksi, että muistaisimme mikä ihmisyydessä on tärkeintä ja että heikompiosaisista välittäminen on meille yhteinen poliittinen tehtävä. Toivotan hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille. Itsenäisyys ei ole itsekkyyttä. Se on oikeutta elää turvallista ja hyvää elämää demokraattisessa yhteiskunnassa.

Pidetään yhteinen hiljainen hetki kaatuneitten muistoksi ja lasketaan sen jälkeen Kangasalan vasemmistoliiton seppele muistomerkille.”

Puhe: Ranja Aukee 6.12.2015.

Historiaa huonomuistisille - puhe 6.12.2014

Kuva: Pirkko Hakulinen.

Valtuutettu Jorma Mäntylän puhe punaisten muistomerkillä 6.12.2014:

Kuluneen vuoden aikana on nähty ennennäkemätön yritys Suomen liittämiseksi sotilasliitto Natoon. Tiedotusvälineet ja poliitikot pelottelevat Venäjän uhalla ja sanovat, että Nato antaa turvatakuut. Kuuluessamme Natoon ja Euroopan unioniin me olemme oikeassa ”läntisessä viiteryhmässä” pois Venäjän vaikutuspiiristä. Viime viikolla ilmestynyt Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan gallup oli kylmä suihku Nato-intoilijoille, sillä sen mukaan 60% suomalaisista on yhä Nato-jäsenyyttä vastaan (Yle 3.12.14).

Gallup-tulos oli yllättävä propagandan valtavan määrän ja yhdensuuntaisuuden huomioon ottaen. Median Nato-toimittajat kehittivät mitä erilaisimpia sanamuotoja peittääkseen gallupin tuloksen uutisistaan. Joitakin lehtiä lukiessa luuli, että suomalaiset jo tukevat Natoa.

Onneksi mediassa ja poliitikkojen keskuudessa on kriittisiäkin ääniä. Puolustusvoimien entinen komentaja Gustav Hägglund arvosteli lokakuussa Aamulehden haastattelussa kenraalien Nato-intoa. Juttu oli Aamulehdessä, ei vasemmistolehdessä. Hägglund sanoi oikein, että Naton takia puolustuslaitos ajettaisiin nopeasti alas ja hyvin pian Suomi vedettäisiin kriisinhallintaan.

”Kaikissa uusissa Nato-maissa omat puolustusvoimat on ajettu alas ja maissa on keskitytty kriisinhallintaan”, Hägglund totesi Aamulehden painetussa versiossa (Al 28.10.14) – netistä juttua ei löydy. Kriisinhallintaa Nato-maat ovat viime vuosina harjoittaneet entisissä siirtomaissaan. Silloin kriisinhallitsijat ovat myös muuttuneet erilaisten sotien ja sisällissotien osapuoleksi ja joutuneet vastatoimien, kuten terrori-iskujen kohteeksi. Onkin kysyttävä lisääntyisikö turvallisuus Nato-jäsenyyden oloissa?

”Läntinen viiteryhmä” tarkoittaa EU:n ja Naton perustaja- ja päämaita Ranskaa, Saksaa, Hollantia, Englantia, Italiaa ja Belgiaa. Television Historiaa huonomuistisille –ohjelmaan olisi hyvä tehdä jakso, jossa muistutettaisiin, että nämä maat ovat myös entisiä siirtomaaisäntiä. Ne hallitsivat 1800-1900-luvuilla Afrikassa ja Aasiassa valtavia, itseään moninkertaisesti suurempia alusmaita. Näiden siirtomaiden hallinnasta käytiin kaksi imperialistista maailmansotaa. Saksa, Italia ja Japani myöhästyivät siirtomaiden maailmanjaosta, ja yrittivät ottaa osuutensa sotimalla.

Me emme kuulu tähän viiteryhmään, sillä Suomella ei ole koskaan ollut siirtomaita (surkuhupaisa Ambomaa-seikkailu kaatui jo 1920-luvulla). Sen sijaan Suomi on entinen siirtomaa. Olimme lähes 600 vuotta Ruotsin osa ja 110 vuotta Venäjän autonominen suuriruhtinaskunta. Tämä on se ratkaiseva ero miksi emme kuulu EU:n ja Naton ydinmaiden kanssa samaan viiteryhmään. Poliittinen ja taloudellinen historiamme on erilainen. Juho Kusti Paasikivi ja Urho Kekkonen ymmärsivät asian, joka tuntuu olevan hepreaa Stubbeille ja Kataisille. Paasikiven ja Kekkosen ulkopolitiikka on ollut menestyksellinen osoitus siitä, että entisen isännän kanssa on mahdollista elää sovussa ja rauhassa itsenäisyys säilyttäen, ja samalla taloudellisesti hyötyen.

Punaisten haudalla muistamme, että Suomen itsenäistyminen mahdollistui ensimmäisessä maailmansodassa, jossa imperialistisia suurvaltoja romahti tai heikkeni niin, että osa niiden alusmaista saavutti itsenäisyyden. Punaiset ja heidän seuraajansa olivat sotien jälkeen rakentamassa Suomen rauhanomaista ulkopolitiikkaa. Kunnioitamme punaisten muistoa seppeleen laskulla ja hetken hiljaisuudella.